Hollannin antijytky ihmetyttää ja kummastuttaa liberaalia kulkijaa. Populismin vastaista tuossa voitossa taisi kuitenkin olla vain se, että populismi oli valjastettu muiden kuin populistien käyttöön. Populistien päät alkoivat kääntyilemään ja liberaalit äänenpainotkin alkoivat maistumaan. Mikä olisi populistisempaa kuin pistää tiukasti ja jopa hieman liian tiukasti vastaan populisteille. Mikä olisi populistisempaa kuin pistää hyvin populäärillä tavalla ja hieman liiankin kovaa vastaan Turkin populistiselle diktaattorille.

Hollannin vaalit voittivat taas populistit. Tai ainakin sanottakoon, että populistit päättivät jälleen vaalituloksen. Sitä sitten suuresti ihmettelemään oikein valtionjohdon taholta useissa maissa, että miten tällainen ihme, tällainen antijytky, on edes mahdollinen. Sen ymmärtääkseen täytyy ymmärtää mitä populismi on, mikä sen tämänhetkinen polttoaine on ja ymmärtää, että tietyillä aivokiepautuksilla saatat itse valjastaa populistit äänestämään itseäsi…jopa vahingossa.

Populismi on perseennuolentaa, laajojen kansanrivien perseennuolentaa, joka tähtää kansankiihotukseen. Populisti etsii tyytymättömyyden kohteen ja haalii huutamalla mahdollisimman provosoivasti sen kansanosan, jolle se haluaa vahvistaa, että he ovat ainoita hyveellisiä ihmisiä maan päällä ja kaikki paha johtuu joistain toisista ihmisistä. Näin ainakin Wikipedian määritelmän mukaan. No jotain sinne päin siellä lukee. Miksi sinä et haluaisi olla se kauan etsitty hyveellisin ihminen maan päällä ja miksi sinä et haluaisi yksinkertaista vastausta vaikeisiin, monimutkaisiin ongelmiin? Miksi? Ehkä oletkin yksi niistä huonoista ihmisistä. Ehkä sinun itse pitäisi olla jollain mustalla listalla. Ehkä sinua pitäisi vastustaa. On helpompi vastustaa muita ihmisiä kuin korjata oikeita ongelmia. Vastustamiseen se sitten jääkin nimittäin muiden ihmisten esimerkiksi värivikojen korjaaminen on mahdotonta (ellei ole Michael Jackson). Asioiden korjaaminen on oikeasti mahdollista vain jos myöntää tosiasiat ja korjaa ongelmat faktojen pohjalta. Niin kihelmöiviä kuin ”vaihtoehtoiset faktat” voivatkin olla, niiden pohjalta ei voi rakentaa eikä korjata yhtään mitään.

Jos nyt esimerkiksi lähtisi korjaamaan vaihtoehtoisen faktan pohjalta sitä ongelmaa, että Obama on salakuunnellut sitä yhtä tyyppiä, joka itsepintaisesti väittää olevansa USA:n presidentti (vaikken itse sitä kykene edes hiljaa mielessäni myöntämään, koska sen vaikutukset aika-avaruusjatkumolle täytyvät olla tuhoisia), mitenkä itse korjaisit ongelman. Jos fakta on, ettei ole kuunneltu, miten korjaat? Vaihtoehtoiset faktat eivät ole merkityksettömiä vaikkakin hauskaa ajanvietettä. Omalta osaltani vaihtoehtoisiin faktoihini kuuluu muun muassa se, että olen miljonääri. Ongelma on tietenkin se, jos lähtisin tuhlaamaan niitä vaihtoehtoisia eurojani miljoonittain. Ei enää niin hauskaa. Vaihtoehtoisten faktojen universumissa ei voi elää joutumatta korviaan myöten kuseen.

Mikä se populistien polttoaine sitten on? No tällä hetkellä ja ilmeisesti iankaikkisesti mikä tahansa mikä vituttaa ja mikä on helppo jonkun syntipukin niskaan kaataa. Jos sellaiseen asiaan kuten nyt esimerkiksi väärällä puolella olevaan populistiin kuten Turkin presidenttiin, voi pistää voimakkaasti ja ehkä vielä vähän provosoivastikin vastaan niin populistithan pomppivat pöksyissään. Etenkin jos on vastustettu jotain melkein laittoimin keinoin. Silloin populismin vastustaja on voimakas jytkymies. Kannattaa äänestää…miesten miestä. Niin että populistit järjestivät sitten populismin vastaisen jytkyn Hollannissa. Miten se on mahdollista? No kysypä täydessä jääkiekkohallissa kuinka moni on populisti. Yhtään kättä et näe. Populisti voi vastustaa populismia. Maailma on ihmeellinen paikka. Onneksi.