Eikö meidän pitänyt olla parempia kuin esi-isämme. Jotenkin jossain vaiheessa olemme onnistuneet vakuuttamaan itsemme tällaisesta sukupolven paremmuudesta. Menneet sukupolvet ovat sekoilleet milloin mitäkin. Eiväthän he voineet olla edes yhtä älykkäitä kuin me. Miettikää nyt niitä sotia, orjuutta ynnä muita järjettömiä päähänpistoja, joita he eivät pelkästään sietäneet vaan keksivät omasta päästään uutta kärsimystä luoden. Mitäköhän mahtoi päässä liikkua?

Oli aika, jolloin maailma oli sellainen paikka, että kaiken pahan pystyi pistämään aiempien sukupolvien idioottimaisuuden piikkiin ja uskoa, ettei sellaista voi enää tapahtua, koska elossa olevat sukupolvet eivät ole niin tyhmiä. Olin väärässä.

Kauhulla joutuu seuraamaan miten ne aiempien sukupolvien virheet toistuvat aina vaan uudelleen nykyaikana. Nykyaikana! Sehän tarkoittaisi sitä, etteivät aivot olekaan ripeän evoluution myötä kehittyneet mitenkään sukupolvien välissä! Se on tuskallista myöntää itselleen.

Nykyfasismin vastustajat joutuvat ihmettelemään tätä historian oikkuilua ja miettivät miksi ja miten tämä voi toistua. Vastaus on hirvittävän yksinkertainen. Eivät ne olleetkaan aivoiltaan erilaisia, eivät ne olleetkaan pahoja, eikä se riitä, että hyvät ihmiset eivät tee mitään. Nyt on hyvät ihmiset niin, että se riittää, ettei riittävän suuri joukko ihmisiä tiedä lainkaan mitä on tekemässä. Kuvittelevat tietenkin saavuttavansa jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa siinä siivellä tapahtuu. Sillä tavalla historia saadaan toistamaan itseään. Meillä on joka kerta eri tekosyy miksi me teemme pahoja asioita, annamme niiden tapahtua tai seuraamme niitä sivusta. Enhän minä noiden asioiden puolesta äänestänyt. Varmaan ne, jotka rikkoivat vahingossa/tahallaan, korjaavat itse omat virheensä.