Mauri Pekkarinen ei ole koskaan yrittänyt kiinnittää mikrofonia mun ryntäisiin. En tiedä kumpi meistä siinä häviää, mutta jos Mauri päättäisi yrittää niin toivoisin, että paikalla olisi YLE:n tv-kamerat ja mieluiten muutaman sadan hengen yleisö kannustamassa Mauria. Sermin taa en hänen kanssaan suostuisi, toimi mikrofoni tai ei.

Olen naisena järkyttynyt, että ryntäistäni ei saa mainita sanaakaan YLE:n tv-kameroiden edessä. Ei edes vitsinä. En tiedä makaako Kristiina Wikberg kotona sikiöasennossa toipumassa tuosta joukkoraiskauksesta vai miksi Pekkarista ei vielä ole pidätetty seksuaalisesta häirinnästä. Todistajiakin riittäisi. Ja jokainen heistä nauroi. Mahtaa olla Kristiinalle kova paikka. Nauravat törkeän rikoksen uhrille kesken seksuaalisen häirinnän. Mihin tämä maa on menossa? Ennen oli miehet rautaa ja rikoksille ei naureskeltu. Ennen oli miehet rautaa ja kansanedustajilla sai olla huumorintaju.

Onneksi Paavosta tulee kohta presidentti. Lipponen ei koskaan vaivautuisi itse laskeutumaan kantotuolistaan auttamaan mikrofonin kanssa. Jos adjutantit olisivat jossain löytämättömissä kanniskelemassa Paavon eväskassia ja Paavo joutuisi itse tuijottamaan ryntäitä silmästä silmään, ei Paavo ehtisi murahtaa sermin taa menemisestä yhtään mitään ennen kuin tilaisuus olisi jo ohi.  Lisäksi korkein kohteliaisuus kuitenkin olisi, että Päivillä on paremmat. Se ei naurattaisi ketään ja homma olisi sillä hoidettu. Mitä tulee naisten ryntäisiin, kyllä törkeä saa olla kunhan ei vitsikäs.