Lauma on ihmeellinen asia ja ihminen on laumaeläin. Elämme laumasta ja se meistä, ja laumassahan tyhmyys tiivistyy. Kun leijonat alkavat kiertää norsunpoikasten ympärillä, kerääntyy norsulauma poikasten suojaksi. Kyse on henkiinjäämisestä. Saatamme kuvitella, että me ihmiset tarvitsemme laumaa rakentamaan eläinkunnan monimutkaisimman yhteiskuntarakenteen. Mutta vaikka me olemme tarvinneet laumaa pelkkään eloonjäämiseen, onko laumasta ollut oikeasti mitään muuta hyötyä?

Jos naapuri ostaa kalliimman auton, lauma paheksuu. Ei siksi, että se olisi laumalle jotenkin huono päätös vaan siksi, ettei itse saa samanlaista. Hesarin kolumnistin siteeraama evoluutiobiologi kehottaa laumaa tuntemaan jotain aivan muuta. Hänen mukaansa lauman tulisi sääliä uuden urheiluautonsa euforiassa kieriskelevää rikasta poikarukkaa. Säälikään ei riitä vaan lauman tulisi säälimättömästi ohjata poikarukka oikealle polulle, pois kiiltävien vanteiden houkutuksista ja kohti terveempää elämää. Johan pomppas.

Hommassa on vain yksi mutta. Onko lauma oikeasti luotu sekoilemaan toistensa elämään ja rajoittamaan muiden normaalikäyttäytymistä tällä tavalla? Miksi laumalla pitäisi olla asiasta mitään mielipidettä? Eihän laumalla tulisi olla edes kommentointioikeutta kun lakeja ei rikota tai edes käyttäydytä huonosti.  Jos lauma olisi luotu pitämään rikkaat kurissa, se saattaisi hyvinkin toimia rajoittavasti. Mutta lauma on luotu henkiinjäämiseen. Kateuden iskiessä ei laumalla ole suuntaa. Lauma voi olla vain yhtä mieltä siitä, että jos heillä ei ole urheiluautoa, ei kuuluisi kenelläkään muullakaan olla. Tämä ajattelu taas ei johda eläinkunnan monimutkaisimpiin yhteiskuntarakenteisiin tai eläinlajiin, joka pystyy lentämään kuuhun. Sellainen lauma on apinalauma, joka hyökkää sen yksilön kimppuun, joka on löytänyt suurimman banaanitertun.

Lauman tarkoitus on pitää meidät hengissä. Piste. Sen tarkoitus on pitää venäläiset ja ruotsalaiset rajan toisella puolella. Sen tarkoitus on tuomita rikokset ja pitää yksilö siten turvassa. Siihen loppuu keskinäinen solidaarisuus ja itse asiassa jopa toimivalta. Jos lauman tarkoitus olisi ylittää tämä raja, senhän tulisi tukea kaikkia lauman yksilöitä heidän miettiessä miten saada oma urheiluauto. Näin ei kuitenkaan toimita, koska päämääränä on pelkkä turvallisuus.

Tietysti evoluutiobiologin opastus on järkeenkäypä. Sielua kaivertava kateus ei takuulla vie laumaa eteenpäin. Sääli ja ohjaaminen muiden arvojen pariin olisi varmasti järkevämpää. Mutta onko lauman puuttuminen asiaan ollenkaan tarpeellista tai edes järkevää? Olisiko lauman järkevämpää keskittyä siihen miten lopuille hankitaan urheiluauto? Ei kai kyräily ja naapurinvahtiminen ole niin olennainen osa eläinlajiamme, ettei lauma osaisi pistää verhoja ikkunan eteen ja keskittyä tuijottamaan Big Brotheria vaikka naapuri ajaisikin urheiluautonsa ikkunan alle?

Onko yhden apinayksilön suuren suuri banaaniterttu oikeasti sellainen asia, että lauman pitäisi pitää sille interventio, sääliä sitä ja kehottaa pitämään nöyränä jalat maassa? Eikö ole yhtä mahdollista, että megabanaanitertun ahminut apina  itsensä liian kylläiseksi syötyään antaa viimeiset banaanit kavereilleen. Lisäksi kun aika ei kulu banaanienmetsästykseen saattaa apina tylsistyneenä hakata kookospähkinöitä kivenmurikalla ja vahingossa keksiä maailman ensimmäisen kivivasaran. Nälkäkuoleman partaalla oleva lauma ei ole koskaan keksinyt mitään järisyttävää. Se ei keksinyt kuurakettia eikä sivistyksen perustana pidettyjä antiikin filosofioita.

Antakaa pojan ajella. Pistäkää verhot kiinni ja itkekää itsenne uneen. Se ei ole pojan ongelma, ettei teillä ole urheiluautoa. Tässä tarinassa se ongelma ei itse asiassa ole autoilijapoika ollenkaan, vaan kyräilevä lauma.