Taas on läjä syyllisiä rikollisia päästetty vapauteen hautomaan seuraavaa rikosta. Siellä on murhaajaa ja sarjamurhaajaa ja murhaajaa… ja paloittelumurhaajaa. Ja tietysti heidät on päästetty ulos häkeistään puolta aikaisemmin, koska laki niin määrää. Suomessa 7 vuotta murhasta tarkoittaa 3,5 vuotta ja 12 vuotta sarjamurhasta rikoksen uusijalle tarkoittaa 6 vuotta. Paitsi tietenkin ettei se ole rikoksen uusimista, jos aiemmasta rikoksesta on kulunut yli 3 vuotta! Voi armolliset oikeuden jumalat, antakaa mun kaikki kestää.

Suomen lakien mukaan siis jos maitopurkki maksaa kaksi euroa, siitä pitää pulittaa kassalle tasan euro. Eihän siitä mitään tule, että valtion päätökset pistettäisiin täytäntöön täysimääräisinä vaan oikeusjärjestelmä näyttää esimerkkiä siitä, että kaksi on yksi ja neljä on kaksi. Automaattisesti!

Kolmen vuoden jälkeen oikeusjärjestelmän muisti pyyhitään myös täysin. Vanha paloittelusurma ei merkkaa mitään vaan olet uudestaan ensikertalainen. Et siis rikoksen uusija. Silti sillä on oikeasti aika helvetisti merkitystä, että onko vaimontappaja neljä vuotta aiemmin lahdannut oman äitinsä. Mutta ei oikeuden silmissä, vain meidän tavallisten pulliaisten, jotka ajattelevat aivoillaan.

 

Mitäs sitten jos elämä vähän potkii päähän. Kolmen vuoden jälkeen sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Jos tällaista matematiikkaa aletaan harrastaa laajemmaltikin, kolmen vuoden päästä voit kirkkain silmin vakuuttaa, ettet ole nöyryyttänyt itseäsi pikkujouluissa tai pettänyt vaimoasi tai oksentanut deittisi syliin. Kaikki on pois pyyhitty. It never happened! Oikeudenhan pitää olla tasapuolista. Se mikä pätee paloittelumurhaajiin, pätee siis myös tavallisiin viikonloppumokailijoihin.