Me huolehdimme yleensä vain siitä, että rikollisia päästetään vapaaksi, mitä Suomessa tapahtuukin paljon. Heidät kyllä tuomitaan ja todetaan syyllisiksi, mutta päästetään silti vapaalle jalalle. Yhtä huolestuneita kannattaisi olla kuitenkin syyttömien tuomitsemisesta. Julkisissa oikeudenkäynneissähän näin käy tuon tuosta. Jos poliisi kerran epäilee niin kyllä siinä jotain totta taustalla täytyy olla. En muista yhtään tapausta, että yleinen mielipide olisi ollut selkeästi syytetyn puolella. Homma vaan ei toimi niin. Ja yleinen mielipidehän vaikuttaa myös oikeudenkäyntiin. Kuuluisin tällainen tapaus taitaa olla USA:ssa O.J Simpsonin murhaoikeudenkäynti.

USA:sta kuuluu muutenkin huonoja uutisia. Hyvät uutiset ovat se, että siellä on vapautettu satoja ihmisiä vankilasta, osa jopa kuolemaantuomittuja, jotka on todettu DNA-testeillä syyttömiksi. Kuinka monta sataa tai tuhatta muuta istuu vankilassa syyttöminä? Huonot uutiset on se, että kunnioittamamme oikeusjärjestelmä ja siihen kuuluvat rituaalit syyttäjineen, puolustuksineen ja todistustaakkoinen ei selvästikään toimi.

Poliisin toiminta on ilmeisesti muutenkin selkeästi järjestelmän heikoin lenkki. He eivät pelkästään vaikuta todistajiin vaan saavat myös syyttömät tunnustamaan rikoksia, joita eivät ole tehneet. Suomessa kyseenalaisia, julkisia tunnustuksia on saatu ainakin Auerilta ja Nils Gustafssonilta.

Olisi lapsellista olettaa, että tämä on vain amerikkalainen ongelma. Muissa maissa on varmasti sama ongelma, koska oikeuden toteutumista rampauttavat seikat ovat käytössä kaikissa muissakin ”oikeusvaltioissa”.  Syyttömiä tuomitaan, koska todistajat muistavat oikean tekijän tuntomerkit väärin ja tunnistavat syyttömiä ihmisiä syyllisiksi. Tämä on yleismaailmallinen ongelma, eivätkä amerikkalaiset ole sen likinäköisempiä kuin muutkaan. Amerikkalaistutkimuksessa selvisi myös, että silminnäkijöiden väärät tunnistukset syntyvät usein poliisin vaikutuksen alaisena. Se on hyvä uutinen, sillä siihen pitäisi pystyä vaikuttamaan. Poliisin pitäisi vain pysyä neutraalina eikä alitajuisesti ohjata todistajia syyttämään omaa syyllisehdokastaan. Koska olemme ihmisiä, se ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Siksi herää kysymys, voidaanko silminnäkijätodistuksia pitää todisteina lainkaan?

DNA-todisteita saadaan kuitenkin vain harvoista rikoksista, ja jos kaikki muut todisteet ovat niin hataria kuin amerikkalaistutkimus näyttäisi todistavan, on oikeusjärjestelmämme siis tosiasiassa inkvisition tasoinen arvausistuin, joissa joskus osutaan oikeaan, joskus ei. Ja ketä rangaistaan kun arvaus menee väärin? Tuomaria, syyttäjää, todistajaa, poliisia? Ei ketään. Onko ihme, ettei sellainen systeemi kehity, kun sen edustajilta ei vaadita sitä, mistä heille maksetaan. Eettisyys ja periaatteet otetaan oletuksena mukaan järjestelmään vaikka ne taitavat olla tulosten valossa poikkeus. Voiko tätä enää edes kutsua oikeusjärjestelmäksi? Ilmeisesti olemme tässä asiassa suurin piirtein samalla tasolla kuin lääketiede 1800-luvulla, kun lääkärit eivät voineet ymmärtää miksi heidän pitäisi pestä käsiään hoitaessaan potilaita.

Jos nämä tiedot antavat yhtään viitettä tämän verilöylyn laajuudesta niin olemme yhdessä oikeutta janoavina kunnon kansalaisina massamurhanneet menneinä vuosikymmeninä tuhansia syyttömiä ihmisiä oikeuden siunauksella ja kansa on kerääntynyt hirttolavalle aplodeeraamaan. Ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina keskiajalla.