On se niin väärin. Ei ole helppoa olla maailman parhaan maan rajanaapuri. Ei riitä, että suomalaislapset lukevat ja laskevat koulussa paremmin , lisäksi ollaan maailman vähiten korruptoituneita ja kaikin puolin maailman parhaita…kaikilla mittareilla yhteenlaskettuna.

Ei hätää. Aina on euroviisut ja lätkä. Yksi maailman korruptoituneimmista ja kaikin puolin paskimmista maista ei varmasti haluaisi oleskella Suomen itäpuolella iänkaikkisesti. Tunne on molemminpuolinen. Sitten kun kerrankin yrittää nostaa päätään, kuivata vodkahöyryt lasista ja lähteä uhkuen ja puhkuen kaatamaan Suomea niin joku 19-vuotias pojankoltiainen käy huitaisemassa mailankärjellä kiekon maalin kuin vasemmalla kädellä.

No, tapoja on monia. Suomen länsipuolella on maa, joka lähettää euroviisuihin joka vuosi pelkkää sontaa, mutta pisteitä rapisee silti. Ajatus oli kai lähettää kisojen suloisin pikkupoika kilpaan, joka osaisi tehdä jotain muutakin kuin hönöttää nenäänsä. Mutta toisin kävi.  Euroviisuissa vain voitot lasketaan. Kolmosta ei muista kukaan.  Jos ei muuten pärjää niin aina voi tietysti yrittää Venäjän taktiikkaa ja jääkiekkoa. Siellähän se onnistuu. Det är ju perfekt! Strömsössä tämäkin olisi varmaan mennyt putkeen ja finaalista olisi tullut jättesuccé. Mutta sitten… ETT-SEX! Ett-sex ei valitettavasti ole uusi ruotsalainen seksileikki. Jos se olisi, se olisi sadomasokismia. Sattuuhan se. Se sattuu niin lujaa, että kuuden maalin sisään päästäminen ei tunnu missään verrattuna siihen, että naapurin kapteeni hymyilee nostaessaan Poikaa ilmaan ensimmäistä kertaa. Se satutti. Se sika hymyili! Se satutti koko ett-sex kansaa. Se satutti, koska Kapteeni Mikko on niin paljon kauniimpi kuin Ruotsin prinsessa Andreas.

Itkujen itku. Geografia on rankka laji. Siinä häviäjät voivat istua yhtä aikaa sekä itä- että länsipuolella ja miettiä mitä tapahtui. Sieltä tuli noutaja.  Se siitä keskeltä. Se parempi. Se joka kartalla oudosti muistuttaa maailmanmestaruutta tuulettavaa neitokaista.

Lääkkeeksi tähän tarjoan venäläisille ja ruotsalaisille perisuomalaista parannuskeinoa: itsesääliä. Itsesääliin kun käpertyy niin hetkeksi unohtuu muu maailma. Maistuu taas vodka ja akvaviitti. Kunnes muistaa, että kossu on kuitenkin parempaa kuin vodka ja poronkusi parempaa kuin akvaviitti. Voi itku! Itsesääli on lämmin peitto, jonka voi vetää silmiensä eteen, kun elämä potkii päähän. Siinäkään ei kuitenkaan kannata alkaa liian kunnianhimoiseksi. Itsesäälissä kärvistely on Suomessa sen verran perinteinen laji, että olemme valitettavasti siinäkin kuitenkin naapureita parempia.