Se on aina sääli kun ihminen ei enää kykene erottamaan todellisuutta omista toiveistaan ja haluistaan. Se on sääli, kun maailma muokataan sen näköiseksi kuin sen halutaan olevan ja vaikka väkisin jos ei muu auta. Se on sääli siksi, että nämä ihmiset eivät enää tuota yhteiskunnallemme arvoa, heidän aivotyöpanoksensa jää minimaaliseksi tai hyödyttömäksi. Joissain tapauksissa se on jopa yhteiskuntaa tuhoavaa, jolloin heidän panoksensa ei ole pelkästään hyödytöntä vaan myös sitä syövää.

Pitäisikö kaikkien ihmisten sitten tuoda yhteiskuntaamme lisäarvoa ja lunastaa sillä tavalla taivaspaikkansa hyvinvointivaltiossa Suomi? No ei kai tarvitse, mutta eräät suosittelevat sitä jopa vahvasti. Miten käy heidän ihmisarvonsa, jos panos yhteiskunnalle jää vähäiseksi?

Vaikka ihmisarvoa ei ole kirjoitettu tähtiin ja olemme historiassa viis veisanneet sellaisille hömpötyksille, voidaan ihmisarvon tärkeyttä tarvittaessa mitata sillä, kuinka paljon parempi ja hyvinvoivampi yhteiskuntamme on kun ihmisoikeuksia ylläpidetään. Tosin Halla-ahon olettama, että kaikkien arvojen tulee olla mitattavissa on jo sinällään virheellinen. Ihmisarvoa ei ylläpidetä itsestäänselvyytenä siksi, että voisimme vapaana mennä viljelemään peltoa ja ruokkimaan kansan vaan siksi, että ihmisarvo kuuluu myös niille, jotka eivät sitä lisäarvoa pysty näin konkreettisesti ja selvästi tuottamaan. Osana aikuistumisprosessia kuuluu myös se, että pikkuhiljaa osaa hahmotta abstrakteja käsitteitä eikä koko maailma ole vain yhteissumma kaikesta konkreettisesta ympärillämme, jotka suvaitsemme havaita.

Mikä sitten meni vikaan?

Halla-aho: ”Kaikkien aikakausien ihmisten tavoin olemme myös sokeita sille, että olemme ajatuksinemme hetkellinen ja kohta katoava väläys ajan loputtomassa virrassa. Tulevat polvet sylkevät haudoillemme ja päästävät itsestäänselvyyksillemme räkänaurun ja kurapierun.”

Tämä on sitä filosofointia. Yhteiskunnan sananvapautta käyttävä yksilö filosofoi, hahmottaa maailmaa ja jakaa tietoa. Hän tuottaa tietoa yhteiskunnallemme. Tämä on havainto, eräänlainen aksiooma ja sovellettavissa historiallisena totuutena monella eri tapaa.

Halla-aho: ”Ei ole mitään syytä olla uskomatta, että "tasa-arvo", "suvaitsevaisuus" ynnä muu meille juuri nyt tärkeä päätyy menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan maata kiertävän auringon, paavin erehtymättömyyden, naisen sieluttomuuden ja itsetyydytyksen aiheuttaman likinäköisyyden seuraksi.”

Tämä on sitä rasismia, joka värjää kaikki päättelyketjut niin että Halla-aho lopulta aina päätyy kurapierulta haiskahtavaan lopputulokseen, jolle tulevat sukupolvet tosiaan nauravat.

Me emme ehkä synny täysin samanarvoisiksi ja saa yhtä hyviä eväitä elämään, mutta tällä perusteella ei välttämättä tarvitse evätä ihmisoikeuksia näiltä huono-osaisilta edes silloin kun vene alkaa vuotaa ja joku olisi heitettävä laidan yli. Lienee eräänlainen aikamme aksiooma (hups, anteeks pääsi hieno sana), että yhteiskunta puolustaa vahvimmin juuri heikompiaan. Ihmisjoukkio, joka arvottaa yksilöitä sen perusteella keneltä he saavat ruokaa, kuka vaihtaa talvirenkaat ja kuka istuu perseellään filosofoimassa, ei ole yhteiskunta vaan barbaarijoukko. Oletus on virheellinen jo pelkästään siksi, että jos peltoa viljelevä maanviljelijä katoaa, voidaan hänen tilalleen ottaa toinen. Tämä koskee kaikkia ammatteja. Me olemme tällä perusteella kaikki hyödytöntä lisälastia veneessä.

Sielua kalvava viha näyttää värjäävän Halla-ahon päättelykykyä totuuden kustannuksella. Hän ehkä aloittaa kuten itsekin toteaa filosofisella pohdinnalla. Siitä todellakin on mitattavissa olevaa hyötyä yhteiskunnalle. Mutta lopulta Halla-aho aina päätyy vääriin johtopäätöksiin, koska rasismin lasit nokalla ei näe kättään pidemmälle. Filosofisten pohdintojen päätelmät muokataan aina vastaamaan tätä hänen uskontoaan, vaikka muut heti huomaisivat, ettei päätelmäketjussa ole järkeä. Halla-aho on kuin se pappi, joka sokeasti seuraa uskontoaan ajattelematta lainkaan. Näillä perusteluilla voimme todeta, että jos ihmisarvo mitataan sen mukaan mitä yksilö voi tuottaa yhteisölleen, ei Jussi Halla-aholla ole ihmisarvoa. Pitäisikö Halla-ahoa sitten suvaita vai heittää laidan yli kun talous ei sallisi tällaisten yksilöiden ylläpitoa? Kansanedustajan palkka on 80 000 euroa vuodessa. Onko meillä varaa heittää sitä laidan yli?