Ideologiat ja uskonnot herättävät intohimoja. Munamiehen ideologiat sitäkin suurempia.

Uskonto on ideologia, joka perustuu järjen vastaisuuteen. Jos uskomus pystytään todistamaan, se ei ole enää uskomus vaan tiedettä tai yksinkertaisesti elämää.
Etabloituneet poliittiset ideologiat, joita tunnetut poliittiset puolueet edustavat, ovat versioita olemassa olevasta maailmasta. Toiselle maailma näyttäytyy kokonaisuutena, jossa asuvia ihmisiä pitää suojella. Toinen suojelisi mieluummin eläimiä ja kolmas heittäisi kaikki vääränväriset pois silmiensä alta. Se onko ideologia oikein vai väärin riippuu keneltä kysyy missäkin tilanteessa ja ajankohtana. Poliittisen ideologian tarkoitus on pitää asiat aina samalla tavalla ja siirtää samoja vanhoja palikoita paikasta toiseen ja toivoa, että se muka muuttaisi jotain tai ainakin näyttäisi siltä, jotta ihmiset äänestäisivät heitä.
Ideologia, joka on syntymässä, jolle ei ole poliittista puoluetta tai mikä kauheampaa, joka ei edes halua olemassa olevan valtajärjestelmän piiriin, on se kaikista vaikein käsittää. Tällainen ideologia on valtajärjestelmän ulkopuolinen, kauhisteltu ideologia, koska se perustuu tulevaisuuteen, asioihin, joita ei vielä ole olemassa. Sen edustajat kaipaavat jotain muuta kuin mitä tämän hetkiset puolueet ja filosofiat voivat tarjota.
Kaikki muukin uusi ja liian kauas tulevaisuuteen tähtäävä on pelottavaa. Toiset pelkäävät enemmän kuin toiset. Toiset ymmärtävät, toiset eivät, jotkut eivät halua tai uskalla. Tekniset edistysaskelet ovat pelottavia, mutta olemme tottuneet niihin. Ideologiset muutokset taas ovat harvinaisia ja lähihistoria kertoo, että niitä on syytäkin pelätä.