”Mulla ei ole mitään tekemistä. Mulla ei ole elämää. Mulla ei ole muuta ajateltavaa kuin että juottaako joku tuntematon ihminen lapsilleen kokista. Mun elämä pyörii sen ympärillä olenko mä parempi ihminen kuin muut. Parempi ihminen mä olen jos saan arvostella muita siitä, että ne juottaa lapsilleen kokista. Lapsilleen kokista juottavat ihmiset pitäisi kuohita. Mä kaivoin jo lastensuojelun numeron netistä. Kohta mä soitan sinne. Heti kun Kauniit ja rohkeet loppuu. Niille mä sitten kerron, että tv:ssä joku juotti lapselleen kokista. Lapsi yskikin. Ne taitaa yrittää tukehduttaa sitä. Paitsi ettei kokiksessa ole tarpeeksi kalanmaksaöljyä, ne yrittää myös tukehduttaa lapsensa sillä. Niiden yksivuotiaalla ei muuten ole tukkaa päässä melkein lainkaan. Johtuu varmaan jatkuvasta kokiksen juonnista. Mun naapurin lapsilla on muuten sama ongelma. Kannattaa käydä sielläkin. Mä en saa nukuttua enkä mä ole tarpeeksi hyvä ihminen, jos mä en mee nyt netin keskustelupalstalle julistamaan kuinka hyvä ihminen mä oon, kuinka paljon parempi äiti olen, kuinka paljon parempi ihminen. Mun älykkyysosamäärä ei riitä käsittelemään televisiosta tulevia tietoja tai sitä ettei kerran televisiossa kokista maistanut lapsi ehkä juo sitä kaiken aikaa. Se ei haittaa, koska mä olen parempi ihminen. Mä sauhuan tästä nyt tällä keskustelupalstalla niin kauan kunnes mun elämä alkaa taas eli big brotherin seuraava kausi alkaa. Siihen asti mulla ei ole mitään. Mutta ne juottaa niille lapsille kokista ja pillillä vielä. Se yski, meinasi tukehtua. Se olis voinut kuolla. Ne syöttää lapsilleen öljyssä paistettuja perunoita. Perunoita! Mä onneks pelastin ne ja olen parempi ihminen. Niissä ei vitamiineja ollenkaan niissä ranskalaisissa… ”

Nimim. Suomalainen kotisohvalla