Hohhoh, elämä on niin vaikeeta. Missä on koti? Missä on on oikeasti hyvä olla? Pitääkö olla metron varrella? Onko Karjaa liian kaukana? Pitääkö olla trendikästä, eläkeläistä vai lapsiperhemeininkiä?

Jos mä asuisin Kaisaniemessä, mulla olisi liian kallis, liian väsähtänyt asunto. Jos mä asuisin Karjaalla, mulla olisi keskiluokkainen, keskihintainen omakotitalo ja keskinkertaiset toppahousut keskinkertaista elämääni lämmittämään.
 
Elämä on niin vaikeeta.
 
Jos mä asuisin Saksassa, mua ei päästettäisi työpaikkani hallitukseen, koska olen nainen. Mun pomo olisi vanhanajan herrasmies, joka kyllä haluaisi mut sinne hallitusta koristamaan nätimmäksi, mutta feministi ei päästäisi mua sinne, koska vanhanajan herrasmiespomolla on siihen väärä syy.
 
Jos mä asuisin Afganistanissa, mulla ei ehkä olisi nenää eikä korvia ja ulkomaalaiset kuvaajat tulisivat ottamaan musta kuvia kertoakseen muulle maailmalle, ettei tänne kannata muuttaa.
 
Mutta se kuinka kaukana kaupat ja muut palvelut on, on tietenkin erityisen tärkeä kriteeri. Mä en tiedä pitäiskö keskittää ostokset S-kortille vai plussa-kortille. Ei kai niitä molempia voi käyttää. Eikö se ole vähän niinkuin toisen pettämistä. Elämä on täynnä näitä moraalisia valintoja.
 
Elämä on niin vaikeeta.