Miksi ruotsin kielen tarpeellisuutta työelämässä mitataan sillä kuinka moni yliopisto-opiskelija kuvittelee tarvitsevansa sitä työelämässä valmistuttuaan? Eikö olisi järkevämpää tutkia työnantajien kautta kuinka monessa työpaikassa kieltä tarvitaan? Muuten vastaustulokseksi saadaan oikeasti vain uskomus eikä mitään todellista tietoa. Uskomusten mittaamisella taas ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä, kun pitäisi tietää kannattaako jotain kieltä opiskella vai ei. Jos opiskelija oikeasti lähtisi toimimaan sen perusteella mitä muut ihmiset kuvittelevat, vaikkakin kuinka virheellisesti, voisi lopputulos olla aika katastrofaalinen.

Muutenkin uskomusten vaikutus on voimallinen. Itävaltalaisen insesti-isä, Fritzlin, talo puretaan, koska sitä ei kuulemma kukaan suostuisi ostamaan. Taas kyse periaatteessa järjenvastaisesta uskomuksesta että talossa tapahtuneet pahat asiat muka jotenkin pilaisivat ne seinät, jotka ovat joutuneet rikokset todistamaan. En varmaan itsekään suostuisi taloon muuttamaan, mutta silti pelko ei ole rationaalinen.
Ehkä uskomuksissa on loppujen lopuksi kyse tahdon voimasta. Jos korvien välissä ylipäätään liikkuu mitään, valitsemme loppujen lopuksi mihin uskomme. Uskominen ja uskomuksista luopuminen saattaa olla enemmänkin tahdosta kiinni.
Tahdosta on kiinni myös säännösten luominen internet-kirjoitteluun. Palvelu näyttää nostattavan otsikoita jatkuvalla syötöllä. Toisaalta ihmiset kuvittelevat, että voivat käyttää Facebookia julkisena välineenä kerätäkseen kymmeniä tuhansia ihmisiä tukemaan jotain asiaa tai vaikka lynkkausjoukoksi. Selvästi julkista viestintää. Toisaalta samaa palvelua käytetään ystävien väliseen viestittelyyn ja siellä puhutaan ja purnataan yksityisiä asioita. Facebook ilmeisesti tasapainoilee jossain yksityisen ja julkisen välillä. Näin ei kuitenkaan voi olla. Jos työntekijä haukkuu työnantajan yksityiseksi kuvittelemallaan areenalla ja pitää siis facebookia ikään kuin yksityisenä sähköpostiviestinä, ei työnantajan pitäisi voida erottaa työntekijää noin vain. Tottakai perättömistä jutuista pitää voida syyttää, mutta työnantajan kuuluisi mennä oikeuden kautta kuten meidän kaikkien muidenkin. Jos joku kirjoittaa meistä jotain mistä emme pidä, emmehän mekään saa käydä potkaisemassa panettelijaa persuksille noin vain. Lakien pitäisi koskea myös työnantajia.
Onko facebook yksityistä vai julkista viestintää? Kyse lienee uskomuksesta. Tahdon voimalla eduskunta voisi kuitenkin muuttaa uskomukset laeiksi niin että kaikki osapuolet tietävät missä mennään.