WTC:n tuhon aikoihin ja Thaimaan hyökyaallon jälkeenkin päiviteltiin yhteen ääneen sitä, että tällaisia katastrofeja sattuu kaiken aikaa köyhimmissä maissa, mutta vasta kun näin käy amerikkalaisille, alkaa huuto. Ensin tietysti kunnioittavasti otettiin lakki kouraan ja surtiin hartaasti. Sitten alettiin paasaamaan suureen ääneen, että kuinka tekopyhiä samat ihmiset ovat kun itkevät amerikkalaisia kovempaa ja vetisemmin kuin afrikkalaisia joukkomurhan uhreja. Kyynelten koolla on näköjään väliä.

Jos JFK:n lentokentällä olisi räjähtänyt istuisimme kaikki liimattuina tv:n edessä katselemassa järkyttyneinä suoraa kuvaa USA:sta Ylen ylimääräisistä uutislähetyksistä. Nyt puolet kansasta ei taida edes tietää, että Moskovassa on räjähtänyt vaikka kyse on naapurimaasta. Osasyy varmaan on se, etteivät venäläiset osaa amerikkalaisten tapaan tehdä kaikesta saippuaoopperaa, joten sumuiset kuvat ja lyhyet haastattelunpätkät eivät varmasti lisää mielenkiintoa. En kuitenkaan usko, että kyse olisi myöskään siitä, että oikeasti arvottaisimme kyynisesti toiset kansat toisten yläpuolelle. Kyse on mielestäni vain siitä, mikä on yllätys ja järkyttävä uutinen.
 
Se, että presidentti piti tänäkin vuonna uuden vuoden puheen ei ole uutinen. Kuten ei sekään, että maapallo kiertää radallaan. Jos Amerikassa joku onnistuu räjäyttämään lentokentän se on järkyttävä uutinen, koska emme olisi uskoneet, että niin voi käydä ja jäämme odottelemaan koska niin tapahtuu Suomessa tai muuten lähempänä kotia. Kun näitä juttuja tapahtuu Afrikassa tai Venäjällä, voimme todeta vain että joko taas. Se, että siellä tapahtuu jotain negatiivista ei ole yllätys eikä meidän tarvitse pelätä, että olisimme seuraavana terroristien listalla. Meillä kun ei ole mitään yhteistä.
 
Ei tämä tietenkään poista sitä tosiasiaa, että Moskovan uhreja käy sääliksi ja luvut ovat paljon pienempiä kuin edellä mainituissa katastrofeissa. Mutta pakko myöntää, ettei sitten kyllä yhtään pelota. Jos paljon kauempana Amerikassa kävisi näin, voisi hieman mietityttääkin.
 
Mutta se mikä oikeasti kiinnostaisi tietää, että ketkä meitä surisivat ja kuinka suurin kyynelin. Jos tuhansia suomalaisia kuolisi jossain terrori-iskussa täällä kotosuomessa, kenen silmissä olisimme amerikkalaisia ja kenen silmissä venäläisiä? Järisyttävä skandaali vai yhdentekevä pikku-uutinen?