Alan pikkuhiljaa ymmärtää Suomen oikeusjärjestelmää. Kyse ei ole siitä, etteikö siellä jaettaisi oikeutta. Kyse on vaan siitä, että pitää ymmärtää minkä tyyppistä rikosta sinne menee ilmoittamaan. Esimerkiksi raiskausta on turha mennä ilmoittamaan. Tämän ovat huomanneet aika monet näköjään. Viimeisimmän arvion mukaan vain 10 % raiskauksista ilmoitetaan poliisille. Niistä 10 prosentista vain 12-21 prosenttia johtaa tuomioon. Silti kyse ei kuulemma ole siitä, että 80 prosenttia ilmoituksista olisi perättömiä vaan siitä, ettei raiskauksesta ole todisteita. Sana sanaa vastaan ja sellaista paskaa. Lisäksi ne harvat tuomiot, jotka tulevat ovat ehdollisia varmaankin taas sen takia, että on aina järkevää lähteä siitä, että uhri valehtelee.

Kaikissa rikoksissa näin ei ole, joten uhrin tulisikin syyttää itseään siitä, että on mennyt ilmoittamaan väärän tyyppisen rikoksen. Huomattavasti parempia tuloksia saisi esimerkiksi ilmoittamalla eläinrääkkäysrikoksen. Eläinrääkkäyksestä voi nimittäni Suomessa saada ehdottoman tuomion ja vankeutta. Nythän sekä raiskauksen uhrin että rääkätyn eläimen kunnosta voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut. Ongelma syntyykin vasta siinä vaiheessa kun uhri alkaa puhua. Raiskauksen uhri voi kuvailla tapahtuman, kertoa syyllisen ja kuinka on kärsinyt. Tässä vaiheessa tilanne menee vaikeaksi, koska silloin poliisin saamat tiedot eivät enää ole luotettavia. Eläin, joka ei voi kertoa, onko kärsinyt vai ei tai kuka tämän on tehnyt hänelle, on paljon luotettavampi todistaja.
Raiskauksen uhrin tulisi siis älytä raahata itsensä poliisilaitokselle ulista ja ruikuttaa käsittämättömiä ja palkata asianajaja. Asianajaja ohjeistetaan kertomaan oikeudelle, että vaikka uhri näyttää ihmiseltä, on hän tosiasiassa koira. Mieluiten sellainen söpö, pörröinen sylikoira. Se herättää myötätuntoa. Sitten tehdään ilmoitus eläinrääkkäysrikoksesta, jossa tuhma mies on tunkenut rääkkäysmielessä ulokkeitaan tämän ihmiseltä näyttävän koiran ruumiinonkaloihin. Kunhan uhri muistaa pitää turpansa kiinni, ettei hänen uskottavuutensa kärsi, on tuomion saaminen lasten leikkiä. Todistusaitiossa uhri voi mykkänä osoitella takamustaan ja indikoida että sinne on vasten tahtoa tungettu jotain. Sitten oikeus päättelee loput ja raiskaaja lähetetään vankilaan. Paitsi tietenkin jos hänellä on työpaikka. Silloin saa raiskata koirankin. Laki on laki.
 
Samaa logiikkaa voisi käyttää myös rangaistusten jakamisessa. Nythän viattomia sikoja kuohitaan kuulemma repimällä sialta kivekset irti. Raiskaajille sen sijaan jaetaan viagraa. Rangaistusta määriteltäessä kannattaisi siis syyttäjän huomauttaa, että vaikka syytetty muistuttaa ulkoisesti etäisesti ihmistä, on hän tosiasiassa sika. Tämä ihmistä muistuttava sika siis harrasti eläinrääkkäystä tuota suloista sylikoiraa vastaan. Hänet tulisi siten tuomita sikalan kautta kuohintaan ja teurastamolle. Ja juristit käy vuosia koulua vaikka tuomion saaminen on näin yksinkertasta.