Vakavastiotettava journalistinen tutkimusmatkani Supon kidutusmetodien selvittämiseksi on edennyt mainioisti. Vapauduttuani putkasta, mihin Supo oli minut väärin perustein heittänyt estääkseen minua selvittämästä ministeriöiden laajamittaista hyväksikäyttöä Supon kidutusohjelmassa, otin pienet nokoset bussipysäkillä. Herättyäni huomasin, että poliisilaitoksen viereiseen roskalaatikkoon oli heitetty laukullinen rihkamakoruja. Tässä oli selvästi jotain epäilyttävää. Vakoilin pari päivää roskalaatikkoa, mutta ainoat johtolangat, joita poliisit jättivät roskalaatikkoon olivat joku vanha rikkirevitty teltta jostain 60-luvulla tapahtuneesta triplamurhasta ja jollekin Tiitiselle kuulunut nimilista.

Arvostettuna tutkivana journalistina lähetin loistavasti onnistuneen vakoiluoperaation jälkeen Helsingin poliisille virallisen kyselyn tiedustellakseni rihkamakoruista sekä Oikeusministeriön osoitetta. Helsingin poliisi kieltäytyi haastattelusta. Minulle myös ilmoitettiin, ettei perustamaani Suomen tutkimuskeskus ry:tä ole olemassa. Kerroin sen olevan vakavastiotettava, valtakunnallinen tutkimuskeskus ja alallaan arvostetuin tutkivan journalismin mekka. He eivät uskoneet, ettei kuka tahansa voi perustaa rekisteröityä yhdistystä vaan täytyy olla hyvin vakavastiotettava tutkiva journalisti. Tiedustelin heiltä onko Helsingin poliisi rekisteröity yhdistys. Väittivät ettei ole. Mielestäni kenenkään ei pitäisi mennä pidättämään ihmisiä, jos ei ole edes rekisteröity yhdistys.
Eilen olin Helsingin keskustassa tekemässä tutkimusta kaikista rihkamaa myyvistä kaupoista. Kotimatkalla törmäsin vahingossa Oikeusministeriöön ja minun on valitettavasti raportoitava, että se on oikeasti olemassa. Nyt kun se mysteeri on selvinnyt, voin keskittyä varsinaiseen tehtävääni. Tein virallisen valituksen Oikeusministeriöön pidätyksestäni ja siitä, ettei vakavastiotettavalle tutkivalle journalistille annettu tietoja mysteerilaukusta. Minua ei kuunneltu. Olin jo luovuttamassa kun Oikeusministeriön talkkari paljasti varsinaisen jymyuutisen. Hän kertoi, että rihkamalaukku oli löydetty Israelin suurlähetystön edestä ja sitä oltiin luultu pommiksi. Vainuni ei johtanut minua harhaan. Olin oikeilla jäljillä. Adrenaliini virtasi suonissani. Minulla oli tärkeää tietoa, jota kukaan muu ei tiennyt. On velvollisuuteni tutkia asia perinpohjin ja paljastaa terroristit Suomen maaperällä.
Mutta miksi jättää rihkamalaukku oikean pommin sijaan? Pitkien tutkimusten päätteeksi katsottuani kaikki 24-sarjan jaksot läpi kahteen kertaan, tulin siihen lopputulokseen, että terroristit mittasivat Suomen poliisin reaktioaikaa suurlähetystön eteen hylättyyn laukkuun ja oikea pommi oli vasta tulossa. Juoksin välittömästi lähetystön viereiseen Siwaan ja laukaisin palohälyttimet estääkseni pommi-iskun. Paloauto tuli kiitettävän nopeasti ja poliisit tarjosivat minulle ystävällisesti kyydin ja yöpaikan poliisilaitokselta.
Nyt kun pommiuhan motiivi on selvä, jää jäljelle enää selvittää, kuka haluaisi vahingoittaa Israelia? Ei nyt heti tule ketään mieleen.
Tämä ei jää tähän!
Suomen tutkimuskeskus ry
Vanhempi tutkiva journalisti
Shirley Holma