VAROITUS! Tämä kirjoitus sisältää kriittistä ajattelua. Herkimpiä pyydetään sulkemaan silmänsä.

Mitä ne sanoo, että miehen nimi pahentaa miestä muttei naista vai oliko se että ei pahenna vain pahensiko se mies sittenkin nimensä?
Nyt ne haluavat nimettömän työnhaun, etteivät ulkomaalaisesta nimestä kärsivät joutuisi syrjityksi työmarkkinoilla. Ajatus hyvä, koska kuulun siihen kolmasosaan kansalaisista, joka ei halua tukea ulkomaalaisten syrjintää enkä pelkää heidän ihonväriään tai että he tuhoavat maamme. En silti ole kuuro tai sokea. Tiedän, että ongelmia on molemmin puolin aitaa. Mutta miten nimettömässä työnhaussa toimitaan niillä aloilla, joilla tehdään töitä maineeseenkin perustuen. Mitäs jos työnantaja ei osaa ulkoa jonkun alansa maineikkaimman esim. professorin työhistoriaa eikä siten tunnista hänen hakupapereitaan. Miltäköhän Einstein olisi näyttänyt paperilla? Entäs yritysten omat työntekijät, joita hakuprosessissa voitaisiin arvioida muunkin kuin papereiden perusteella?  Saako hakemukseen siis laittaa nimensä vapaaehtoisesti ja jos saa niin arvatkaapa ketkä ovat ainoat nimettömät hakijat.
Ja ennen kaikkea saako näiden hakijoiden kanssa keskustella ennen palkkaamista? Mitäs sitten kun huomaa, ettei suomi suju ihan yhtä vikkelään kuin savolaiselta? Sittenkö saa syrjiä vai eikö se enää ole syrjintää? Se on kai firman päätettävissä, että kuinka hyvin suomea henkilöstön pitää puhua. Vai onko? Silloin tietenkin syrjinnälle avataan tie, jos toinen firma katsoo, että siivoojan on puhuttava suomea ja toinen ei. Ainoa mahdollisuus on silloin se, että valtiovalta määrittelee missä työtehtävissä suomea pitää osata ja missä ei. Se on taas täysin mahdoton urakka.
Pelottaahan se istua kampaajan penkille ja miettiä pari tuntia putkeen, että ymmärsikö se sanaakaan mitä sanoin ja astunko ulos liikkeestä violetissa siilitukassa, mutta onneksi selvisin siitä hengissä ulos ja vielä erinomaisin lopputuloksin. Kukapa ei olisi hirveässä nälässä huutanut Enricolle puhelimeen ”Valkosipulia. Eikun VALKOSIPULIA! Laita siihen v-a-l-k-o-s-i-p-u-l-i-a!”  Ei siinä mitään, mutta sunnuntaiaamun krapulassa sitä helposti alkaa miettiä, että pitäisikö sitä sittenkin vaan tehdä lihapullia ja muusia, jos pizzan tilaaminen tekee näin kipeää.
Onko maahanmuuttajille oikeasti hyötyä siitä, että pääsevät nimettömänä haastatteluun, mutta haastattelun jälkeen hiemankin takelteleva suomen kieli pilaa mahdollisuudet tai sitten suora rasismi? Seuraavaksi sitten jos tällaisen nimettömän haun jälkeen huomataan, että he pääsevät nimettöminä haastatteluihin paremmin, mutta eivät silti saa työtä yhtään paremmin niin pitääkö työnantajilta evätä oikeus puhua hakijan kanssa? Haastateltavat vastaavat robottiäänellä mikrofonin läpi tai tulkin avustuksella, ettei äänestä tai korostuksesta voi päätellä sukupuolta tai etnistä taustaa. Laitetaan haastattelut pimeään huoneeseen, etteivät haastateltavat näe työnhakijan ihonväriä. Sitten jos vahingossa palkkaavat näkyvään asemaan pr-miehekseen alkoholisoituneen, supisuomalaisen, keski-ikäisen miehen, joka on asunut viimeiset 10 vuotta roskiksessa, voi työnantaja tuntea iloa siitä, ettei ole ollut tukemassa rasistista kehitystä maassa. Toinen vaihtoehto on tietysti, että kaikki suomalaisetkin naiset pukeutuvat haastatteluun muslimikaapuun ja miesten tulee kaikkien pukeutua vaikka romanimiesten asusteisiin ja värjätä hiukset mustaksi niin maailma pelastuu.
Eniten mua kuitenkin v*tuttaa se, että tätä ehdotetaan vasta nyt ja ulkomaalaisten suojaksi. Miksi tätä ei ole keksitty ajat sitten esim. johtajapaikkojen haussa, missä naiset loistavat poissaolollaan? Tämä tosin kuulostaa ihan feministien idealta, joten ehkä joku on sellaista ehdottanutkin mitä nyt rintsikoiden polttamiselta on ehtinyt.