Mies tappoi naisen.

Tämä uutisartikkeli kuulostaa Suomessa niin tavalliselta tapaukselta, ettei paljon jaksa edes olkapäitä kohauttaa. Tässä tapauksessa tosin tappaja ja uhri olivat pakistanilaisia ja siten ehkä myös muslimeja. Eikö vain suomalaisten miesten pitäisi käyttäytyä näin että tappavat exänsä? Itse asiassa suomalaisilla ja muslimeilla on tässä asiassa paljon enemmän yhteistä kuin mitä suomalaiset haluaisivat edes myöntää. Muslimimaissa on paljon kohua herättänyt tapa, kunniamurhat.
Vaikka lehtijutun perusteella voisi vain todeta, että onpa poika oppinut hyvin maan tavoille niin silti suomalaisittain tämä tapaus tuntuu vähän ihmeelliseltä. Mies tappaa kyllä entisen vaimonsa kuten maassa on tapana, mutta ei silloin, kun tulee itse jätetyksi, vaan vasta sitten, kun nainen on jättämässä toista miestään.
En halua maalailla piruja seinille, mutta Ruotsissa muslimien kunniamurhia on tapahtunut useita. Turha kuvitella, etteikö tapa rantautuisi Suomeen. Me vain emme edes huomaa mitään, koska se on jo maan tapa. Joitain keinoja ehkä on erottaa perinteinen suomalainen eukontappo suunnitellusta muslimien kunniamurhasta. Kunniamurhat muslimimaissa suorittaa yleensä joku naisen lähellä oleva miespuolinen henkilö, yleensä sukulainen, lähinnä silloin kun nainen ei suostu tottelemaan. Yleensä tottelemattomuus liittyy nimenomaan ihmissuhteisiin ja naisen järjettömään käsitykseen siitä, että hänen kuuluisi saada valita ketä rakastaa ja kenen kanssa makaa. Jostain syystä kunniamurhaajalla on sellainen käsitys, että jos nainen makaa miehen kanssa kun käsketään niin hän ei ole huora, mutta jos makaa kenen kanssa haluaa ja milloin haluaa niin on. Tällaista järjenjuoksua on tietty vähän vaikea ymmärtää paitsi tietenkin jos on sutenööri.
Suomalaisen eukotapon suorittaa nimenomaan exä itse. Minkäänlaista delegointia ei harrasteta ja jos murha suunnitellaan etukäteen, se ymmärretään peitellä niin että saadaan matalampi tuomio. Eukontappo suoritetaan silloin kun eukko ei suostu tottelemaan. Yleensä tottelemattomuus liittyy parisuhteeseen ja naisen järjettömään käsitykseen siitä, että hänen miehensä on epäkelpo eikä halua enää toimia tämän nyrkkeilysäkkinä. Jostain syystä eukontappajalla on sellainen käsitys, että jos nainen on kerran suostunut miehen omaisuudeksi niin hänellä on oikeus elää, mutta jos hän yrittää vapauteen, ei hänellä ole oikeutta elää. Tällaista järjenjuoksua on tietty vähän vaikea ymmärtää paitsi tietenkin jos on vanginvartija.
Voisiko tällaista asiaa edes pohtia suomalaisessa oikeudessa? Artikkelissa ei ainakaan mainita asiasta sanallakaan. Silti Suomessa asuvat musliminaiset voivat joutua kunniamurhan uhriksi vaikka pelkästään sillä perusteella, että seurustelevat suomalaisen miehen kanssa. Saako siltä tosiasialtakaan ummistaa silmiä? Suomalaisten miesten pitäisi vaan siivota ensin omat käytöstapansa, että voisivat kritisoida muiden tapoja. Suomalaisethan tekevät tätä kaiken aikaa vaikkakin ehkä vähän eri syistä. Miksi siis kyseenalaistaa muslimimiehen motiivi?
Tässä tapauksessa oikeus näyttää päätelleen, että kyseessä oli suunniteltu, mutta kunniaton murha siis perinteinen supisuomalainen eukontappo. Erityistä ylpeyttä herättää tuo tieto, että muslimimies oli niin hyvin sopeutunut suomalaiseen kulttuuriin, että ymmärsi käydä vetämässä perskännit ennen kuin lahtasi exänsä.