Hohhoijaa, olkaa onnellisia jos ainoa ongelmanne työelämässä on se, että pomolta menee silloin tällöin hermot ja se alkaa huutaa. Nämä ovat niitä vuorovaikutustilanteiden helppoja pikkukupruja. Eiköhän meistä jokainen ole nähnyt ainakin kerran jonkun esimiestason ihmisen saavan raivokohtauksen ja jos tarkkaan mietit niin se ei useinkaan ole se veemäisin asia, mitä kollegojen välisissä suhteissa tapahtuu. Saisiko esimiesasemassa oleva saada raivokohtausta ja kohdistaa sen alaiseen? Ei. Saako esimies olla ihminen? Saa.

Ne todella paskat esimiehet ovat juuri niitä, jotka eivät ole ihmisiä. Heillä ei ole heikkouksia, heillä ei ole tunteita. He huutavat nöyryyttääkseen ja alistaakseen eivät siksi, etteivät saa hillittyä itseään. He eivät menetä hermojaan, he nautiskelevat asemansa eduista, joihin he luulevat huutamisen kuuluvan. Todella kiero esimies ei edes huutamiseen sorru. Hän ei ole työpaikalla palvelemassa alaisiaan tai edes työnantajaansa. Hän on siellä tullakseen palvelluksi ja nauttiakseen etuoikeuksista, jotka hän kuvittelee ansainneensa. Tämänkin saattaa vielä kestää, jos asemaansa rakastunut esimies on edes pätevä johonkin muihin osiin tehtävänkuvassaan kuin niihin varsinaisiin esimiestehtäviin.

Taloussanomien artikkelin neuvot ovat mielestäni ihan hyviä, jos esimies alkaa huutaa. Ainoa jäljelle jäävä kysymys on se, pitäisikö alaisen oikeasti sietää sellaista käytöstä? Mistä kaikesta meille oikeasti maksetaan?

”Pitää muistaa, että todennäköisesti esimiestä vähän harmittaa ja jopa vähän nolottaakin jälkikäteen. Jos alainen pystyy olemaan rauhallinen eikä nolaa esimiestään myöhemminkään, arvostus alaista kohtaan kasvaa.”   Nii-in, mutta mitäs sitten kun esimiestä ei nolota eikä kaduta eikä hän koe edes tehneensä mitään väärää. Ja haluatko oikeasti tällaisen esimiehen arvostuksen? Tässä artikkelissa pohditaankin lähinnä miten selviytyä melko hyvästä, hieman temperamenttisesta pomosta kun todelliset ongelmat suomalaisilla työpaikoilla ovat muualla.

Artikkelia mielenkiintoisempia ovatkin melkein siihen kirjoitetut kommentit, kuten: ”Siis mitä "kritiikkiä" on se, kun narsistipomo huutaa naama punaisena, että pomon mokat ovatkin alaisten syytä.” Toisessa kommentissa mainitaan myös samasta asiasta minkä itsekin huomasin. Mitä tekemistä neuvottelutaitojen kanssa on tässä asiassa? Hyvilläkin neuvottelutaidoilla varustettu esimies voi menettää malttinsa ja alkaa huutaa. Ja mitä tulee alaisiin niin mistään neuvottelutaidoista ei ole mitään hyötyä, jos joutuu tuollaisen kohtelun kohteeksi.

Mielenkiintoinen oli tämäkin: ” Hyuvittavia nämä rahvaan itsetekemät "narsisti" diagnoosit - jotka kohdistuvat poikkeuksetta niihin, joilla menee jollain tapaa paremmin. Olisiko sittenkin kyse kateudesta ja katkeruudesta?”

Narsisti-sanaa käytetään puhekielessä melko vapaasti nykyään. Se ei poista sitä faktaa, etteikö työpaikoilla olisi todellisia ongelmatapauksia. Sikapomo voi kuitenkin kotona olla lapsilleen lässyttävä, pullantuoksuinen pehmoisä. Hän kuitenkin työpaikalla omaksuu jostain syystä roolin, jossa hän kohtelee alamaisiaan tavalla, johon narsistinkin toimintatavat sopisivat. Usein nämä muilta työntekijöiltä kotidiagnoosin narsisti saaneet eivät kuitenkaan ole mitenkään kadehdittuja vaan lähinnä säälittyjä. Heillä usein tuntuu menevän paljon huonommin kuin muilla. Nyt puhun oikeista kollegojen työhyvinvointia huonontavista ihmisistä. Sitten toinen ryhmä ovat tärkeilevät, itsensä korostajat, jotka kuvittelevat, että heillä menee paremmin kuin muilla. Heitäkin yleensä vain vältellään.

Nämä konttorinarsistit täyttävät ehkä osan kaikista helpoiten tunnistettavista todellisen narsismin oireista ja siinä mielessä ansaitsevat kyllä diagnoosinsa. Suurin osa sen käyttäjistä tietänee, ettei sillä ole mitään tekemistä oikean lääketieteellisen diagnoosin kanssa.

Todellista kateutta pelkkää asemaakin kohtaan esiintyy ja pomot saavat kestää haukkuja, selkään puukottamista ja paskanjauhantaa aivan mielettömiä määriä. Napistaan kaikesta pienestäkin, aloitetaan huhumyllyjä ja kohdellaan kuin ylimielistä pomottajaa vaikkei näin olisi. En tosin ole itse kuullut heistä käytettävän narsisti-kuvausta. Kyllä sen tittelin ansaitsemiseen useimmilla työpaikoilla pitää tehdä jotain muutakin kuin saada parempaa palkkaa ja isompi työhuone.

Pahinta tässä on se, että nämä hyvät pomot saavat kärsiä tästä kateudesta ja paskanjauhannasta, jolloin itse asiassa henkilöstö kohtelee heitä ”narsistisesti”. Kokonainen joukko pikkunarsisteja kimpussa. Siihen ei muuten alaistaidot auta, koska paskanjauhaja on paskanjauhaja vaikka voissa paistais. Eikä todellisen narsistipomon kanssa alaistaidot auta myöskään yhtään. Sillä tavalla tuo diagnoosi ansaitaankin. Muutama kymmenen konttorinarsistia huomattavasti älykkäämpää ja pätevämpää työntekijää on yrittänyt tulla hänen kanssaan toimeen kymmenin eri keinoin ja taktiikoin muutaman vuosikymmenen ajan. Silti kukaan ei ole siinä vielä onnistunut.