Maailmanlopun merkit on ilmassa. Bangkokissa kuohuu. Ei se mitään. Onneksi sinne ei pääse lentämäänkään. Tulivuoret pamahtelevat, New Orleans tuhoutui, sitten Haiti, WTC, Italian maanjäristykset, 20 asteen pakkaset Helsingissä. Kreikka on konkurssissa. Suomessa on päällä lähestulkoon yleislakko. Päivääkään ei mene, ettei joku porukka marssi ulos työpaikoiltaan.

Uskovainen näkisi näissä ja monissa muissa viime vuosien katastrofeissa pedon merkin. Jos näin on, näyttäisi siltä, että jumala on individualisti ellei peräti äärimmäinen itsekkyyden kannattaja. Luonnonkatastrofit ovat asia erikseen, mutta niiden aiheuttamat tuhoaallot voimistuvat huomattavasti näin lama-aikaan. Juuri nyt ei olisi rahaa rakentaa uudelleen kokonaisia kaupunkeja, juuri nyt kun työttömyys on kaikkialla suurimmillaan. Juuri nyt ei ole varaa vastaanottaa pakolaisia sisällissodan jaloista. Juuri nyt kaikki lakkoilevat laman takia yhtä aikaa niin, että ammattijärjestöjen tuhovoima on maksimaalinen. Vaikka mitä hyötyä siitä on juuri nyt kun rahaa ei kuulemma ole.

Onko raamatun maailmanloppu siis lama? Jos on, kehottaako jumala siis meitä tekemään mahdollisimman paljon rahaa niin maailma pelastuu? Itsekkyyden piti olla suurin synti. Ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Silti juuri silloin kun me kaikki teemme maksimaalisen paljon rahaa ja kulutamme eniten, menee kaikki hyvin ja jopa planeettamme eteemme heittämät ongelmat tuntuvat pikkuhaasteilta.

Alan rakentelemaan kelluntalaitetta, johon lastaan kaksi jäsentä kaikista ammattikunnista, uroksen ja naaraan. Tuomiopäivän jälkeen voimme perustaa taas ammattijärjestöt ja tuhota yhteiskuntamme uudelleen.