Amerikkalaisten käsitys aikuisuudesta on totisesti vähän vaikea ymmärtää. Siellä saa ajaa autoa 16-18-vuotiaana osavaltiosta riippuen, mutta alkoholia ei saa vasta kuin 21-vuotiaana. Tupakkaakin saa viimeistään 18-vuotiaana ja joissain osavaltioissa nuorempanakin. Äänestää saa 18-vuotiaana. Tuosta voi päätellä oikeastaan ainoastaan sen, että kaiken järjen mukaan amerikkalainen yhteiskunta katsoo aikuistumisen alkavan aikaisintaan 16-vuotiaana, mutta täysiä kansalaisoikeuksia ei kuitenkaan anneta vasta kuin 21-vuotialle, mistä voisi päätellä, että täysi-ikäisyyden rajan täytyy olla siis 21 vuotta.

Jos valtio aikoo poiketa omista käytännöistään, täytyy sen kaiken järjen mukaan tapahtua yksilön eduksi ja valtion haitaksi, koska valtio on toimijana yksilöä vahvemmilla. Mutta näinhän se ei tietenkään USA:ssa mene kuten arvata saattaa. Jos valtiosta siltä tuntuu, se voi aina katsoa vaikkapa 11-vuotiaan täysi-ikäiseksi. Ei niin, että hänelle annettaisiin mitään aikuisten oikeuksia, mutta hänelle voidaan kuitenkin sysätä aikuisten velvollisuuksia. Kuulostaapa reilulta.

Tämä 11-vuotias, josta puhun oli kylläkin ampunut isänsä raskaana olevan tyttöystävän eikä edes vahingossa, ja sitten osannut vielä piilotella jälkiään, mutta se ei tee hänestä aikuista. Itse asiassa teko lähinnä vain paljastaa sen, kuinka pienestä lapsesta oli kyse. Motiivina oli mustasukkaisuus isästä ja kyvyttömyys ratkaista ongelmaa millään aikuismaisella, kypsällä tavalla. On totta, että on myös paljon aikuisia, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään jääneet sille tasolle, etteivät osaa käsitellä tuollaisia negatiivisia tunteita. Niitä on suomalaisissa miehissä paljon. Hieman enemmän kuin muissa maissa, näyttävät rikostilastot.

Arvatkaa kuka oli opettanut suloisen 11-vuotiaan ampumaan? No isi tietysti. Arvaa kenen ase? No isin tietysti. Silti syy on 11-vuotiaan, nyt yhtäkkiä aikuisen miehen, jonka isä ja tyttöystävä eivät ilmeisesti osanneet selittää hänelle, että hänkin olisi tarpeellinen senkin jälkeen kun isin uusi tyttöystävä synnyttää uuden lapsen.

Mitä järkeä on eritellä oikeudessa ero lapsen ja aikuisen välillä, jos 11-vuotiaskin voidaan lopulta julistaa aikuiseksi ja tuomita sen mukaan? Eikö olisi järkevämpää myöntää asioiden todellinen laita ja todeta, ettei lapsilla ole rikosoikeudessa minkäänlaista erityisasemaa,  ja vaikka valtio katsookin oikeudekseen rajoittaa 11-vuotiaan oikeuksia toimia yhteiskunnassa, on hän aina kuitenkin aikuinen rikosoikeudellisessa mielessä. Sellainen laki vaan ei menisi läpi ja tuomittaisiin kansainvälisestikin. Parempi siis vain antaa yksittäisten syyttäjien eri osavaltioissa ehdotella poikkeuksia aina kun siltä tuntuu. Tällä tavalla laki näyttää hyvältä, jos vaikka Amnesty sattuisi tiedustelemaan, mutta todellisuudessa sillä ei ole mitään virkaa.