Pitääkö olla köyhä, ruma ja epäsuosittu inhotakseen koulun pakkoliikuntaa? Rikkaan ja suositun on kuulemma helppo nauttia koululiikunnasta. Mitäs tekemistä sillä on asian kanssa? Voi tietenkin olla, että kapteenin valitessa joukkueeseensa parhaat pelaajat päältä on tilanne nöyryyttävämpää niille, jotka eivät tule koskaan valituiksi ensimmäisten joukossa missään lajissa. Se, että joukkueet pitää ylipäätään muodostaa tällä tavalla opettajan muodostamien joukkueiden sijaan on tajutonta. Eihän lapsia tarvisi asettaa siihen tilanteeseen. Joukkueista tulee tietysti melko tasaväkiset, koska lapset ovat tarkkoja siinä, että valitsevat parhaat pelaajat.

 

Juuri tästä syystä olen kyllä täysin eri mieltä tämän artikkelin väittämän kanssa. Köyhät lapset kuulemma kärsivät koululiikunnasta, koska heillä ei ole varaa harrastaa vapaa-ajalla. Enpä usko, että tuo vaikuttaa kovin merkittävästi. Kapteeni valitsi ensimmäisenä joukkueeseensa liikunnallisesti lahjakkaat, jotka yleensä ovat hyviä pelissä kuin pelissä. Tuota lahjakkuutta voi tosin tukea varmasti vapaa-ajan harrastuksilla ja liikunnallista kömpelyyttä parantaa vähän, mutta uskon että rajallisesti.

 

Lisäksi kapteenit eivät kuulemma halua valita kiusattua joukkueeseensa. Tarkoitetaanko tässä kiusattua vai syrjäytynyttä? Sillä on aika suuri ero. Ne, joilla on paljon ystäviä tulevat tietenkin valituksi nopeammin vaikka olisivatkin parhaimmillaan vain keskinkertaisia. Ystävää ei voi jättää sinne riviin seisomaan. Kapteenin valitessa joukkuetta syrjäytyneet jäävät siis helposti viimeiseksi monestakin syystä. Säännön vahvistaa oikeastaan ne harvat poikkeukset kun vuorossa oli laji, jossa tiedettiin jonkun luokan hiljaisimman olevan hyvä. Hänet valittiin kaikesta huolimatta ensin. En muista koskaan nähneeni tilannetta, että liikuntatunnilla liikunnallisesti lahjakasta, sosiaalista yms. oppilasta olisi seisotettu rivissä. Silloin kai voisi sanoa, että kapteenin valintaa tosiaan käytettiin kiusaamiseen. Muussa tapauksessa opettaja on antanut kapteenien käsiin vallan osoittaa ketkä ovat parhaat pelaajat. Ja edelleen en väitä, että tässä olisi järkeä. Se on itse asiassa typerää, mutta siitä on turha syyttää ainakaan kaikissa tapauksissa oppilaita (= lapsia), jotka tekevät vain niin kuin käsketään.

 

Pakkoliikunta oli kaikille inhottavaa siksi että piti hiihtää vasten tahtoaan 15 asteen pakkasessa. Juosta märässä, kuraisessa, syksyisessä metsässä, jossa oli muka joskus ollut jonkinlainen pururata. Pompotella palloa hienhajuisessa jumppasalissa. Innostua tyttöjen jalkapallosta, vaikkei se ollut koskaan kiinnostanut urheilulajina. Ahtautua 15 muun tytön kanssa kuntosalin ahtaaseen pukuhuoneeseen alasti. Raahata urheiluvaatteita kouluun kaikkien kirjojen kanssa sullottuna pieneen reppuun. Opetella luisteluliikkeitä, vaikka olisi vain halunnut luistella. Kaikki koulun varusteet ja tilat olivat auttamattomasti vanhentuneita, halvimpia ja paskaisia. Ja mitä liikunnanopettajat koskaan opettivat näistä lajeista? Eivät yhtään mitään. Korkeintaan alkeellisimmat perusteet. Se ei ollut oppimista, opettamista, kehittymistä jossain lajissa. Ainoastaan pakkoliikuntaa. Raajan liikuttamista toisen eteen käskystä. Liikunta on siitä kaukana. On se kumma, että minunkin sukupolveni on aikuisena avautunut tästä ongelmasta suurella joukolla ja julkisesti. Varoitellut mitä haittaa siitä oli. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Muita hyödyttömiä kouluaineita: musiikki, kuvaamataito, opo-tunnit. Tekivätkö ne opettajat muka koskaan mitään? Ainoa, joka oikeasti halusi laulaa (siinä tilanteessa, sitä laulua) oli pianoa pimputtava falsetissa laulava mummeli, joka ei tosiasiassa ymmärtänyt musiikista mitään. Pistäisivät kouluihin lukujärjestykseen tv-chatien pakkokatselua ja pakkotekstittelyä pari tuntia viikossa niin saataisiin jollain aikavälillä sekin paska pois tv:stä. Väärällä tavalla hoidettuna kaikesta tulee tylsää.