En ole koskaan uppoutunut englanninkielisten blogien ja ihmisten omien nettisivujen mytologiaan, mutta tuli mieleen, että onko niillä yhtä vähätteleviä ja anteeksipyyteleviä nimiä ja esittelyjä kuin esimerkiksi vuodatuksen blogeilla? Tuntuu, että mihin tahansa blogiin astuu on vastassa esittely, jossa bloginpitäjä kertoo heti alkuun, ettei hänellä ole mistään mitään sanottavaa, joten ei kannata jäädä mutta jos nyt kuitenkin jäätte lukemaan niin älkää ihmetelkö ei täällä mitään järkevää ole. Suomessa on satoja ellei tuhansia bloggaajia, joilla ei ole mitään sanottavaa mistään, mutta näppis sauhuaa silti. Onko kyseessä perinteinen suomalainen kainous ja itsetunnon puute vai pyytelevätkö ulkomaalaiset bloggaajatkin anteeksi olemassaoloaan ensimmäisenä kun eksyt heidän sivuilleen? Vai onko asialla suurimmaksi osaksi kuitenkin teinarit, joiden kuuluukin ihmetellä mitä kaikki muut heistä ajattelevat ja miksi kainaloissa yhtäkkiä kasvaa karvaa? Kuulostamme ihan japanilaisilta yrityspomoilta konkurssin jälkeen. Hirveä itku ja poru siitä, että blogi on omasta mielestä paska ja jos joku riehaantuu oikeasti haukkumaan blogia, tehdään harakiri.

Nämä anteeksipyytelijät (99 %) tunnistaa jo blogien nimistä: sen-ja-sen höpinät, turhaakin turhempi blogi, sekopään sekoiluja, paljon mölyä tyhjästä… Lista on loputon. En tunnusta kuuluvani tuohon huonosta itsetunnosta kärsivään harmaaseen massaan (ja kainalokarvat alkoivat kasvaa liian kauan sitten), joten pitäisi vissiin vaihtaa tuo blogin nimi. Teen sen heti kun olen kasvanut aikuiseksi.