Koulu- ja ostoskeskusampujien motiiveiksi teoilleen kuvitellaan osittain yleensä julkisuushakuisuus. Sama pätee terroristeihin. Sytyttämällä kenkänsä amerikkalaisessa lentokoneessa voi tavis saavuttaa superjulkkiksen aseman ja joissain kulttuureissa perheensä ja yhteisönsä kunnioituksen. Heistä tulee sankareita. Tämä taitaa kuitenkin päteä vain muslimiterroristeihin, jotka ehkä aivan oikeutetustikin kuvittelevat käyvänsä poliittista vapaussotaa. Jokainen kouluampuja sekä Suomessa, Saksassa että USA:ssa on leimattu hulluksi (kuten myös muslimiterroristit) ja heitä lähinnä haukutaan julkisuudessa alimpaan helvettiin. Netin ihailijakerhot ovat harvassa ja ihailijat vähälukuisia, lähinnä itsekin ammuskelua suunnittelevia syrjäytyneitä teinejä. Yksikään selväjärkinen ihminen ei julkisuuden takia ketään ammu. Vaatii jo melkoisen vinksahtaneen maailmankuvan, että ylipäätään päättää lähteä ampumaan ihmisiä umpimähkään, mutta ovatko he tosiaan niin viksahtaneita, että kuvittelisivat saavuttavansa sankarin aseman tai että se julkisuus mitä he saisivat olisi mitenkään hyvästä. Jos heillä oli joskus jotain oikeutettua aihetta olla vihainen, pyyhkii heidän rikoksensa pois kaiken sen ja ainoa mitä jää jäljelle on kuva antikristuksesta ja hullusta sekopäästä.

Tämä kuulostaa nyt niin lässynlässynpehmopsykologialta, että oikein itseäkin oksettaa, mutta ne Youtube videot yms. kuulostaa kyllä enemmän avunhuudoilta. Vertaisin sitä itsemurhaa yrittävän tekemiin puheluihin ennen itsaria missä he kertovat mitä suunnittelevat tekevänsä. Se ei ole kiusantekoa vaan viimeinen oljenkorsi, jolla he hakevat jotain henkilöä estämään yrityksensä.
 Samalla tavalla lapset hakevat avuttomina huomiota vanhemmiltaan tekemällä pahoja kun heiltä loppuvat keinot käsitellä asioita. Aikuisetkin saattavat turvautua känkkäränkkä-kohtaukseen konfliktien hallinnassa. Se on itse asiassa aika yleistä, mutta aseen vetäminen mukaan kiukutteluun on jokseenkin liioiteltua. Niin kauan kuin on aikuisia, jotka eivät osaa hallita omaa elämäänsä ja sen pettymyksiä, tulee olemaan ostoskeskusammuskeluja. Siinä mielessä motiivien etsiminen on turhaa. Näiden tapausten estäminen on mahdotonta, koska me emme yksinkertaisesti elä tasa-arvoisessa maailmassa, missä kaikilla olisi mahdollisuus kehittää taidot laskea kymmeneen, vetää henkeä ja kävellä tilanteesta jatkamaan omaa ihanaa elämäänsä. Niin ei vain tule käymään.
Se mikä tässä Sellon ammuskelussa järkyttää on se, että miehen annettiin vainota exäänsä niinkin pitkään. Lähestymiskieltoa ei pystytä valvomaan. Sitä voi rikkoa mennen tullen. Tässä tilanteessa on paljon naisia, mutta jos mies älyää pidättäytyä fyysisestä väkivallasta, ei kukaan tee mitään. Pelottelukeinoja kuitenkin löytyy sen verran, että niillä voi tehdä uhrinsa elämästä helvettiä. Lähestymiskieltoakaan ei edes usein saa ellei mies ole hakannut tarpeeksi ja tarpeeksi lujaa. Toinen järkytys on lisäksi se, että Suomessa edes epäröidään rikoksenuusijoiden lähettämistä takaisin kotimaahansa. Se ei olisi mielestäni mitenkään päin rasismia tai syrjintää. Lässynlässynpehmomaassa ei ole ihme, jos ensimmäisestä kerrasta ei heilahda lentokentän ovet, mutta että täällä saa tehdä useita rikoksia ja vainota ihmisiä pitkään ilman että oleskelulupa perutaan. Mun mielestä tuolla rikostaustalla voisi viedä jopa kansalaisuuden.
Euroopan maiden tulisi alkaa miettiä uudelleen mitä kansalaisuus tarkoittaa. Ulkomaalaisille annettua kansalaisuutta voisi alkaa kutsua pysyväksi asumisoikeudeksi ja kansalaisuus on se mitä saadaan siinä maassa mihin synnytään. Synnyinmaan kansalaisuutta ei siis voi viedä, koska tilanne olisi mahdoton, mutta pysyvän asumisoikeuden voisi kyllä perua tällaisten sekopäiden kohdalla. Pakolaisaaltojen kasvaessa joitain näkökantoja voisi vähän tuulettaa sopimaan nykypäivään. Maailma muuttuu ja Euroopan on muututtava sen mukana.