Mikä siinä on siinä on, että nykyään kaikki tuntuu olevan jollain dieetillä. Ennen vanhaan dieetillä oli läskit ihmiset, poliittisesti korrektia termiä käyttääkseni. Ja ala-asteelta lähtien opetettiin, että pitää syödä kunnolla. Luokan seinällä taisi riippua se ravintoympyrä. Kaikkea pitää syödä vähän. Muuten tulee masu ja pää pipiksi. Dieetti tai siis laihis oli kai näiden ruoka-aineiden tasapainoista syömistä kohtuudella.

Nyt taas tuntuu, että on keksitty kaikenlaisia tekosyitä, joiden varjolla ihmisten ei tarvitse syödä kunnolla, niin kuin Atkins sun muut. Atkinsista saa kuulemma masiksen. Ilmeisesti se on sitten helpompi elää kieltäymyksessä kuin syödä terveellisesti. Hieman liitelee tuolla meikäläisen otsalohkon yläpuolella kiihtyvää vauhtia tuo juttu, mutta ei kai se mulle kuulu mitä muut lautaselleen laittaa. Luulis vaan että normaalisti syöminen ja hyötyliikunta (pari kertaa päivässä ylös sohvalta ja jääkaapille) olis helpompaa kuin joidenkin ruoka-aineiden jatkuva tarkkailu. Ainakin lopputulokset on parempia ja pysyvämpiä kuulemma ihan tutkimustenkin mukaan. Dieetit taas kuulemma lihottaa.

Miun täytyy muistaa et mie en saa syyä näitä: mie en saa syyä hiilareita Mie en saa syyä valkuaisaineita. Sit miun täytyy muistaa et mie en saa syyä rasvoja. Mie en saa syyä riisiä, spagettia, perunaaa. Sit mie en saa syyä protoneja, fotoneja, argonia… Mut mie saan syyä proteiinii. Ja mie saan syyä H2O:ta. Mie saan syyä pikkukivii ja mie saan syyä männynkäpyi (jos ei niis oo hiilareit).