Rosa Meriläinen käräytti poliitikot laiskottelusta. Hän korostaa, ettei siellä eduskunnassa kukaan vahdi edustajien tekemisiä, joten siellä ei käytännössä tarvi tehdä mitään tai edes ymmärtää mistään mitään. Se taisi tulla kyllä selväksi jo siinä vaiheessa kun Toni Halme kävi siellä kyläilemässä. Lisäksi tuo kuvaus sopii kyllä monen muunkin työpaikan johtoon.

Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista mahdollisuutta erottaa paskanjauhajia todellisista tekijöistä politiikassa. Ellei halua äänestää julkkispoliitikkoa on vaihtoehtona vain valita joku tuntematon nimi, joka voi aivan hyvin olla vaikka psykopaatti. Jos Veltto Virtaseen on uskomista niin me äänestäjät olemmekin sortuneet siihen virheeseen monen monta kertaa.
Lisäksi kuulemma osaa poliitikoista kohdellaan silkkihansikkain julkisuudessa. Esimerkkinä mainitaan Arhinmäki. Mä nyt en halua alkaa mainitsemaan nimiä, mutta pakko sanoa Sauli Niinistö. Miten on mahdollista, että joku porvaripuolueen edustaja on mennyt kutsumaan itseään työväen presidentiksi ja saanut silti pitää työnsä. Uskallettiin korkeintaan vähän selän takana hihitellä. Kenelle tahansa muulle tuo olisi ollut poliittinen itsemurha. Itseasiassa Niinistö on tehnyt niin monta itsaria, että taitaa olla maailmanennätys. Sitä vaan ei saa sanoa ääneen. Hallituksesta voisi aina missikisojen tapaan valita voittajan ja perintöprinssien lisäksi yleisön suosikin ja lehdistön ihannepojan. Nämä roolit jokaisesta hallituksesta jo löytyykin. Lehdistön ihannepoika ei voi tehdä mitään väärää. Yleisön suosikki saa tehdä mitä tahansa ja voittajaa halveerataan, koska hän ei ole koskaan tarpeeksi älykäs, karismaattinen, edustava jne. Perintöprinssejä ei muista kukaan elleivät he satu seurustelemaan Tanja Karpelan kanssa.