Uskonnonopetuksen korvaaminen kaikille yhteisellä uskontotieteellä kuulostaa todella hyvältä idealta. Perusajatuksena siis toivottavasti olisi se, että kaikille tässä maassa opetetaan kaikki perustiedot suurimmista uskonnoista peruskoulussa. Kristinuskon asemaa ei tulisi korostaa kovin paljoa muihin verrattuna eikä opettaja saisi alkaa saarnaamaan Jeesuksen rakkaudesta. Muissakin aineissa kuten maantiedossa lähialueista (esim. naapurimaat ja Eurooppa) puhutaan enemmän. Tämä pätee varmasti muidenkin maiden opinahjoissa. Siksi ei välttämättä olisi ihme, jos kristinusko soluttautuisi lukujärjestykseen hieman muita uskontoja laajemmin.

Vanhemmilla ei tulisi olla mitään sanottavaa tähän koulutukseen. Suomalaisvanhemmat ovat tähän varmasti jo tottuneet, mutta maahanmuuttajien vanhemmille tulisi selvittää, että esim. muslimilapsilla on oikeus saada tietoa kaikista uskonnoista. Periaatteessa olisi hyvä, että muslimilapset saisivat tällä tavalla ”neutraalia” tietoa myös omasta uskonnostaan siltä varalta, ettei kotoa tule mitään muuta kuin äärifundamentalistia tulkintoja islamista. Tiedosta hyötyvät kaikki.
Kotiopetukseen en uskoisi yhdenkään lapsen opetusta uskonnossa tai missään muussakaan aineessa, uskonnossa kuitenkin ehkä kaikista vähiten. Se on aihe, joka herättää niin suuria intohimoja, etteivät ne kaikista uskovaisimmat vanhemmat välttämättä osaa antaa maailmasta siinä suhteessa ihan realistista kuvaa. Myös jumalankieltäjä voi mennä pieleen, jos lapselle ei koskaan synny käsitystä siitä, miksi joku muu saattaa jumalaan uskoa siitä huolimatta, että isi sanoi Jeesuksen olleen homo kommunisti ja jumala on mielenvikaisten keksimää huuhaata. Koulun paras anti on tasoittaa ääripään kasvatusmalleista kärsivien lasten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa, jossa toiset saavat kotoa kunnon eväät elää tämän yhteiskunnan tämän hetkisillä säännöillä.
Arkkipiispa Paarma ruoskii vanhempia uskonnollisen kotiopetuksen laiminlyömisestä. Paarman mielestä se on ymmärtämättömyyttä. Se mitä Paarma ei ymmärrä on se, että pieleen voi mennä teki kummin päin tahansa. Uskonnollisten perheiden vesat, jotka ovat saaneet yliannostuksen Jeesusta, saattavat olla jopa saatanallisempia lähimmäisiä kuin perusperheen kasvatit. Toki ateistinuoristakin voi tulla perkeleitä, mutta kotona annetulla uskonnollisella kasvatuksella ei näyttäisi olevan mitään merkitystä suuntaan tai toiseen kunhan lasten perusturvallisuudesta ja –tarpeista on huolehdittu. Jos lapselle opettaa yhteiskunnan ja lähimmäisenrakkauden perusarvot, ei siihen Jeesusta tarvi sekottaa.