Onko ihmisillä joku geeni, joka aiheuttaa sen, että meitä kiinnostaa suuresti kuka harrastaa seksiä ja kenen kanssa? Homoseksuaalisuus on asian yksi puoli, mutta heterosuhteissakin erityisen syynin alle näyttää pääsevän, jos seksiä harrastetaan niin, että toinen ainakin näennäisesti hyötyy siitä enemmän. Toisin sanoen nuori nainen ja vanha mies tai vanha nainen ja nuori mies kummastuttaa aina. Näille ilmiöille pitää oikein keksiä nimiäkin kyllä se sen verran outoa on. Nuorten miesten kanssa viihtyvät vanhemmat naiset ovat nyt ”puumia”. Nuorten naisten seurassa viihtyviä miehiä on taas perinteisesti kutsuttu riippuen siitä keneltä kysyy ”onnekkaiksi” tai ”epätoivoisiksi, hyväksikäytetyiksi vanhoiksi käntyiksi” tai vähän neutraalimmin vain ”miljonääreiksi” tai ”eduskunnan puhemiehiksi”.

Nyt pitää pitää kieli keskellä suuta, että mitä näistä puumista sanoo, koska hyvällä säkällä olen itse noiden ”puumien” joukossa parinkymmenen vuoden päästä. Siis jos hyvin käy eikä aviomies nro 1 ole imenyt kaikkia mehuja. Parempi olla sanomatta mitään muuta kuin, että naisten kohdalla miehen viriliteetti varmasti selittäisi osan tästä ilmiöstä. Miesten kohdalla ei ehkä niinkään. Naisten seksuaalisuus kun tuppaa pysymään samana iästä huolimatta. Onkohan sitten niin, että vanhemman miehen on parempi ottaa nätti, nuori tyttö käsivarrelle roikkumaan siinä vaiheessa kun pikkukaveri alkaa roikkumaan? Kun nuori tyttönen ei ikioman känttynsä kanssa kuitenkaan halua harrastaa seksiä niin häntä ei haittaa, ettei mies enää pysty? Vai onko se kuitenkin vain se tuore liha, joka siinä houkuttaa?
Se minkälaisia liittoja paheksumme vaihtelee ainakin kirjallisuuden perusteella aikakaudesta toiseen. Ennen vanhaan varakkaammat yhteiskuntaluokat paheksuivat liittoja alemman säädyn kanssa. Siinä oli jotain niin rahvaanomaista. Nyt rahvaanomaisuuteen riittää se, ettei mies ole tarpeeksi vetävän näköinen nuoren naisen rinnalla tai toisin päin. Jos tämä ajattelumalli liittyy tähän aikakauteen olisi mielenkiintoista tietää mistä se johtuu.  Kateus mainitaan usein. Arabit osaavat viedä senkin äärimmilleen. Siellä ei saa edes puhua omasta seksielämästään julkisesti ilman, että jonkun uskonnollisen johtajan naama alkaa vihertää viehättävästi.
Jostain syystä meillä näyttää olevan sisäänrakennettuna joku ohjain, jonka takia vahdimme tarkkaan kuka vaihtaa geenejä kenenkä kanssa. Vielä 1800-luvulla rakkaudesta naimisiin meneminen oli typerää haihattelua. Näyttää siltä, että olemme pelkkiä laumaeläimiä. Arvomme vaihtelevat ajan mukaan ja olemme valmiita hyväksymään minkä tahansa suunnan riettaasta, avoimesta irstailusta puritaaniseen tekosiveyteen kunhan kaikki harrastavat sitä yhtä aikaa samalla maantieteellisellä alueella eikä kukaan saa poiketa normista. Nuori, kaunis nainen, joka menee naimisiin parasta ennen –merkintänsä ajat sitten ohittaneen ”berlusconin” kanssa saa kokea kansanjoukon paheksunnan. Jokunen sata vuotta sitten häntä olisi vain onniteltu ja ihailtu hyvästä naimakaupasta. Suomessa ei saa mennä alaikäisen kanssa naimisiin eikä edes sänkyyn, ei ainakaan jos on itse parrakas, vanha rumilus. Muualla maailmassa se saattaa olla jopa normi. Suomessa samanlaisesta ”hyvästä naimakaupasta” 11-vuotiaan kanssa saisi vankilaa (ei tosin tarpeeksi) ja toivottavasti pian myös kaupan päälle kemiallisen kuohinnan.
Mitä jos meidän geenit ovat meidän yhteisomaisuutta? Vahdimme kenties kenen kanssa naapuri vaihtaa geenejä sen takia, että kylän tulevaisuus on jälkikasvun käsissä. Nätin, nuoren tytön geenejä ei saa heittää hukkaan vanhan käntyn kanssa. Se on koko heimon etu. Ulkonäöllä on asian kanssa tekemistä. Kauneus/komeus ei ole perinteisesti pelkästään pinnallista. Ulkonäkö kuvastaa meille alitajuisesti terveyttä. Se on siis tärkeä osa pariutumisleikkejä ihmiseläimellä kuten myös muilla eläimillä. Riikinkukkouros, jonka pyrstö on vaatimaton ja pieni jää nuolemaan näppejään. Kyse ei tiedemiesten mukaan ole siitä, että pinnallisesti haluaisimme kauniita lapsia vaan haluamme terveitä lapsia ja kauneus/komeus on yhdistetty aikojen alusta terveyteen. Kroppamme paljastavat geneettiset virheet, huonon ruokavalion, sairaudet yms. Luolamiehen mielessä kaunis on yhtä kuin terve ja luontoäiti on hoitanut hommat niin, että näiden merkkien yhdistyessä yhteen naiseen alkaa riikinkukon pyrstö paisua. Olemmekohan palanneet tässä ulkonäön palvonnassa hieman terveempään suuntaan tai ainakin takaisin siihen aikaan kun paras naimakauppa ei ollutkaan se, että löytää vanhimman ja rikkaimman mutta pikkupyrstöisen uroksen. Jotenkin omasta mielestä tuntuisi järkevämmältä palvoa sielun temppeliä kuin pankkitiliä, mutta sehän saattaa johtua siitä, että olen aikakauteni tuote.
Olemme siinä mielessä skitsofreenisessa tilanteessa, että ulkonäkökään ei ole täysin hyväksyttävä syy mennä naimisiin. Pitäisi olla luonteeltaan sopiva ja sehän ei näy päällepäin tuntemattomille geenivaraston vartijoille. Jos luonteeltaan täydellinen kulta sattuukin olemaan vanhempi ja rikkaampi tuomitsevat geenivartijat suhteen silti. Jos kaunotar kihlaa säyseäluotoisen komistuksen tuomitaan suhde pinnalliseksi ulkonäön palvonnaksi. Tänä aikakautena ei siis hyväksyttävää liittoa oikein olekaan. Aina se näyttää vähän väärältä tuomioistuimen korkeimmalta pallilta, jolle melkein jokainen meistä itsensä korottaa aivan liian usein.