Yle on näköjään siirtynyt sensaatiojournalismiin. Juuri näinhän se homma toimii. Heitetään pääministeriä kohtaan syyte, ei anneta tarpeeksi tietoja, että voisi puolustaa itseään ja sitten koitetaan venyttää draamaa päivien mittaiseksi, että siitä saadaan revittyä mahdollisimman paljon jutun juurta. Jos Ylellä olisi puhtaat jauhot pussissa ja kyse olisi lahjontatapauksesta, olisi Yle kiikuttanut tiedot kiltisti poliisille ja sitten säädyllisesti julkistanut asian. Jos tämä ei ole tahallista otsikoiden repimistä toimittajien egojen hivelemiseksi niin mitä sitten? Yle rahoitetaan kansalaisten rahoilla ja sen pitäisi pysytellä kaikkien tuollaisten temppujen yläpuolella. Voihan olla, että ilmiantaja on potkut saanut, kaunainen, patologinen valehtelija. Tästä syystä oikeudessa ei vedota lähdesuojaan. Syytetyllä on oikeus puolustautua ja tietää kuka syyttää. Varmaan Yle on taustat tarkistanut, mutta silti. Nyt on käynnissä julkinen oikeudenkäynti, joka yleensä kylläkin tarkoittaa vaan sitä, että keppoisin perustein lynkataan se, jonka pärstä miellyttää vähiten.

Vanhanen paljastui kyllä tolloakin tollommaksi tässä asiassa, kun meni pitämään oikein lehdistötilaisuuden ilman, että Yle oli edes paljastanut koko syytöksiä. Mitä järkeä on vihjailla, että jotain on ehkä tapahtunut, jos ei aio kertoa, että mitä. Hävetkää! En usko ihan heti kyllä Vanhastakaan näiden kohujen jälkeen, mutta Yleltä odottaisin enemmän. Minun rahojani siellä tuhlaavat. Taidan peruuttaa tv-luvan. Sensaationhakuinen ei ole yhtä kuin mielenkiintoinen. Otsikoita revitään tyhmän kansan viihdykkeeksi, leipää ja sirkushuveja. Eikö Yleä juuri rahoiteta meidän rahoilla siksi, ettei se sortuisi tähän?
Miksi Yleä ei voi sitten rahoittaa mainosrahoin? Jungner keksii tekosyitä, mutta totuus on se, että koska Ylen ohjelmisto on mitä on, kuka siellä haluaisi mainostaa?
Ja näin Jungner muotoilee saman asian diplomaattisemmin:
”Mainosmarkkinat ovat rajalliset. Ylen ilmaantuminen noille markkinoille aiheuttaisi todennäköisesti huikean markkinahäiriön ja ongelmia.” (Eli Yle-Suomi sanakirjan mukaan: Emme saisi mainostajia…)
"Ylellä ei ole mainososaamista, Ylellä ei ole mainosmyyntiorganisaatiota, Ylen ohjelmistoja ei ole suunniteltu mainonnan myymiseksi." (Yle-Suomi sanakirjan mukaan: …koska ohjelmistollamme ei ole kohderyhmää.)
Näillä perusteilla ehdotan yleistä blogilupamaksua, koska näistä mun kirjoituksista ei kukaan suostu maksamaan niin kerätään sitten rahat lupamaksujen kautta väkisin. Lupamaksu kerätään kaikilta, joilla on tietokone tai känny. Ei ole väliä lukeeko blogeja, kunhan siihen olisi mahdollisuus. Silläkään ei ole väliä, olenko oikeassa tai onko mun kirjoituksilla mitään yhteiskunnallista merkitystä. Minähän en ole vastuussa kenellekään.
Jungnerin imago luovana hulluna on tässä vähän vaakalaudalla, koska Yle pystyisi kyllä mainostamaan halutessaan. Yle voisi kahmia sellaiset mainostajat markkinoilta, jotka eivät mahdollisesti mainosta televisiossa ollenkaan, koska heidän kohderyhmänsä ei katso Big Brotheria. Ylen rahoituksen voisi hankkia ainakin osittain tällä tavalla. Yle voisi profiloitua ja valikoida mainostajia. Sen ei tarvitsisi kahmia kaikkia mainostajia. Sehän voisi yksinkertaisesti kieltäytyä. Epäilen kuitenkin vahvasti, ettei Yle ohjelmistollaan joutuisi mainostajien jättiryntäyksen kohteeksi. Yle voisi kuitenkin hyötyä siitä, että joutuisi miettimään minkä tasoista ohjelmaa sinne eetteriin suoltaa, jos se ansaitsisi edes osan rahoistaan omilla toimillaan. Laatua voi tehdä myös hyvin. Laatu voi olla myös mielenkiintoista, kun se tehdään hyvin. Ylellä voisi olla takuu, että jos mainostajat lähtevät kävelemään, rahat tulevat valtiolta.
Onko Ylen kanta se, että kaikki muut kanavat ja lehdet yms. ovat mainostajiensa taskussa eivätkä pysty toimimaan oikein ja eettisesti sen takia. Entäs onko varmasti oma pesä puhdas? Minä ainakin pystyn vastustamaan lahjontaa ja osaan kieltäytyä, jos joku pyytää tekemään rahakorvauksesta jotain epäeettistä. Olen valmis ryhtymään Ylen toimitusjohtajaksi.