Netti on villi länsi ilman sääntöjä. Tämän tyyppisistä tilanteista valitettavasti hyötyvät eniten häikäilemättömimmät ja vähä-älyisimmät lainsuojattomat sekä psyykkisesti häiriintyneet. Näin tässä ilmeisesti on käymässä. Nettiöykkäristä tehdään kirjaimellisesti ”lain suojaton”, koska oikeat lait eivät pysy perässä, mutta rangaistuksia on silti jaettava. Taas tarvitaan ääriesimerkkejä ennenkuin asia oikeasti otetaan vakavasti. Puhun tietysti Megan Meieristä, teinitytöstä, joka tappoi itsensä hänen äitinsä ikäisen aikuisen naisen nettikiusauksen seurauksena. Nettikiusaus oli tahallista, tarkoitettu vahingoittamaan ja nainen esiintyi väärällä nimellä. Tuskin kukaan on valmis väittämään, etteikö naisen toiminta olisi ollut tuomittavaa. Tunteet kuumenevat sen verran, että olisin itse valmis tuomitsemaan naisen vankilaan kuolemantuottamuksesta. Ja olenkin todella yllättynyt, ettei Amerikassa kuulemma voi tehdä sitä. Yleisesti ottaen USA:n oikeusjärjestelmä vaikuttaa ankaralta ja voisi olettaa, ettei tässä olisi mitään ongelmaa. Vakavista nettikiusaustapauksista voisi tuomita taponyrityksestä, kun tiedetään mihin se pahimmillaan johtaa. Laeissa on aukko.

Amerikkalaisesta mentaliteetista hyvänä esimerkkinä on hesarin pääkirjoitus Megan Meierin tapauksesta. Kirjoittaja on amerikkalainen oikeustieteen professori, joka yksioikoisesti ihmettelee amerikkalaisen median tapaa suojella Meganin ”tappajan” anonymiteettiä. Amerikassa julkinen häpäisy ja sosiaalinen tuomio kuuluu erottamattomana osana oikeaan oikeuden langettamaan tuomioon. Suomessa pääasiassa ajatellaan päinvastoin. Professori pitää tärkeänä, että Meganin kotikaupungissa kaikki tietävät kuka ”tappaja” on. Tällainen ajattelutapa tulee varmasti yleistymään myös Atlantin toisella puolen ellei lakeja saada kuntoon. Ihmiset kun nyt vain sattuvat olemaan sellaisia eläimiä, että kaipaavat oikeudenmukaisuutta ja rangaistuksia rikoksille riippumatta siitä mitä lait sanovat. Lait eivät ole tarkka kuvaus siitä mitä yhteiskunnassa pidetään oikeudenmukaisena. Lait voivat olla väärässä. Nyt ne ovat taas myöhässä. Taas huolehditaan siitä, että miljonäärilaulajat ja levy-yhtiöt saavat jokaisen heille kuuluvan pennin, mutta ihmishenkiä ei vaivauduta pelastamaan.

Oikeuden jakaminen ei kuulu kansalle, kunhan lait on pidetty ajantasalla ja vastaavat nykyisiä käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, oikeasta ja väärästä. Amerikkalainen oikeustieteen professori taas menee niin pitkälle, että toteaa, että Meganin pienen kotikaupungin asukkailla on oikeus saada tietää totuus eli kiusaajan henkilöllisyys ilmeisesti, jotta he voisivat käynnistää omat rangaistustoimenpiteensä. Niinhän siinä käy, jos tuomioistuimet eivät toimi. Ongelma tämän tyyppisessä oikeudenjakamisessa on se, ettei syytetty saa oikeudenkäyntiä. Tuomio julistetaan ehkä puutteellisin tiedoin. Puolustusta ei kuunnella jne. Lisäksi naapuruston paheksunta ei ole riittävä rangaistus. Oikeuden leimasimella tuomiolle annetaan koko yhteiskunnan paheksunta. Se on tärkeä osa rangaistusta.
Vaihtoehtona on villi länsi, jossa myös syyttömiä tuomitaan ja rangaistaan. Kuka rankaisee sitten syyttömänä tuomitun rankaisijoita? Sekin on tehtävä, jotta oikeus toteutuisi. Mitä jos syytetyn penkillä istuukin sitten kokonainen pieni kaupunki? Kostonkierteestä ei tule loppua. Meganin ”tappaja” kertoi kostaneensa oman tyttärensä puolesta, jota Megan oli kuulemma kohdellut kaltoin. Megan taas oli itse koulukiusattu. Koulukiusaaja taas on usein itse kaltoinkohdeltu. Muna vai kana? Kuka tässä on syyllinen? Megan ei ole täällä puolustamassa itseään, joten emme saa tietää pitääkö tämä paikkaansa. Jos näin on, oikeustieteen professorin päättelyn mukaan Meganin toimet olisi pitänyt saattaa julkiseen tietoon, jotta ne oltaisiin voitu tuomita. Toisaalta jos kiusatuksi joutuminen oikeuttaa kiusaamisen, voisi Megan puolustautua kertomalla omasta koulukiusaamisestaan. Sitten syyllisiä etsittäisiin koulusta ja koulukiusaajien vanhemmista. Kenet heistä kuuluu ristiinnaulita Hesarin etusivulla? En yhtään ihmettelisi, vaikka kiusaajien joukossa olisi juuri Meganin ”tappaneen” naisen tytär. Mitä jos Megan iski takaisin kiusaajalleen, kosti vihdoinkin. Vanhemmat eivät aina tajua mihin kaikkeen heidän suloiset pikkuriiviönsä kykenevät. Älykäs aikuinen ei ala tappelemaan lasten kanssa heidän aseillaan, mutta kun yhteiskunnasta puolet osuu siihen ryhmään, jonka älykkyysosamäärä on alle 100, on näitä onnettomia tunareita todella paljon. Muun muassa heitä varten tarvitaan toimiva oikeusjärjestelmä, joka takaa oikeuden toteutumisen laeista huolimatta.