Tulipa mieleen tuosta Vesa Keskisen erosta, että mitä rakkaus kenellekin tarkoittaa. Kun nuori kaunis nainen tapailee vanhempaa, vähemmän viehättävää miestä, kuinka usein on kyse rakkaudesta ja kuinka usein 4000 eurosta? Usein meillä on tapana teilata nämä suhteet tuhahduksella, siksi että ne eivät sovi normiin. Jos nainen vielä tulee köyhemmästä maasta ja mies on varakas, joutuu varmasti taistelemaan aikamoisia ennakkoluuloja vastaan. Itse leimasin tämän Keskisen suhteen sekunnin sadasosassa, joten en yritä tässä esittää, etten kärsisi itse näistä ennakkoluuloista. Haluan silti kyseenalaistaa oman ajattelutapani, koska omakohtaista kokemusta ei tästä asiasta ole ja haluaisin tietää mitä näiden juttujen taustalla oikeasti on. Jonkin verran elämää nähneenä, olen ollut huomaavinani, ettei rakkaus tarkoita samaa kaikille naisille. Tämä koskee varmaan miehiäkin. Silti joskus tuntuu, että olemme yllättävän yhtämielisiä siitä, ettei joku suhde voi olla ”aito”. Tämä koskee yllättävän usein vain tilanteita, joissa on mukana rahaa. Rakkauden puritanistina ihmettelen kuitenkin aidosti monia muitakin asioita, jotka tuntuvat vaikuttavan naisten miesvalintoihin.

Olisiko rakkaus sittenkin vain sitä, mitä toinen saa ihmisen tuntemaan? Minulle rakkaus tarkoittaa sitä käsittääkseni perinteistä eli miltä minusta tuntuu miehen läsnäollessa, puhuessa, koskettaessa. Silloin kun se kaikki on silkkaa hunajaa, on se rakkautta täydellisimmillään. Miehen pelkkä olemassaolo tuottaa hyvän olon. Tuntuu oudolta, että kukaan olisi valmis luopumaan tuosta taivaasta, jollaista ei mistään muusta asiasta tällä planeetalla saa. Vai saako? Minä en saa, sen tiedän varmuudella, mutta mitäs jos joku nainen saa sen 4000 eurosta? Kuvittelin, että tuosta ”puhtaasta” rakkaudesta luopuvat vain ne, jotka eivät ole kokeneet rakkautta eivätkä siis tiedä mistä jäävät paitsi. Se voi varmasti olla yksi syy, mutta onko se ainoa?
Voisiko olla, että köyhemmissä maissa naiset on jopa kasvatettu siihen, että suurin onni on mies, jonka kaupan kassasta löytyy 4000 euroa, jonka voi ottaa ja lähteä ostoksille? Saako joku nainen tästä perinteistä rakkauttakin (niinkuin minä sen määrittelen) voimakkaamman tunnereaktion? Entäs polvillaan jumaloiva mies, jota et itse rakasta, mutta arvostat kylläkin? Lisäksi jos oma sielusi kaipaisikin vain huomiota, kehuja ja jumalointia. Saisit niistä voimakkaan tunnereaktion, joka olisi voimakkaampi kuin mikään aikaisemmin tuntemasi tunne. Entä turvallisuus ja suojelu. Riittääkö se tuottamaan ”rakkauden” tunteen? Miehen ulkonäön aiheuttama himo. Onko se rakkautta? Kaikissa näissä on kyse sisäisistä tunnereaktioista, joita eri ihmiset voivat ehkä kutsua rakkaudeksi. Joku asia miehessä saa sinut tuntemaan jotain ja kutsut sitä rakkaudeksi. Ehkä? En minä tiedä.
Toisessa kategoriassa olevat ”rakkaudet” voisivat olla ulkoiset kannustimet vastakohtana sisäisille tunnereaktioille. Sosiaaliset paineet voisivat olla esimerkki ulkoisista kannustimista. Voiko nainen huijata itsensä uskomaan olevansa rakastunut, koska muut alkavat katsoa häntä sillä tavalla, että mene jo naimisiin tai oletamme, että sinussa on jotain vikaa. Edellä mainittu 4000 euroa voisi kuulua tietysti näihin ulkoisiin kannustimiin paremminkin, mutta pohdinkin aiemmassa sitä, voiko se raha oikeasti aiheuttaa sisäisen tunnereaktion. Ulkoisissa kannustimissa rahan rooli olisi hieman erilainen. Kuvaavaa ulkoisissa kannustimissa on se, että ”rakkaus” on parempi vaihtoehto kuin senhetkinen elämä. Eli mene jo naimisiin tai ole outo vanhapiika, mene naimisiin tai ole köyhä tai ehkä vain ota tämä mies tai ole yksin/yksinäinen. Samaan kategoriaan voisi kuulua se ajattelutapa, että onneksi mies ei kuitenkaan ole juoppo tai väkivaltainen tms. Voiko tällaisia suhteita kutsua rakkaudeksi lainkaan? Toisaalta jos tuollaiset suhteet tekevät ihmisen onnelliseksi, on sekin kai jonkinlainen sisäinen tunnereaktio.
Perinteisestä, puhtaasta rakkaudesta puhuttaessa minulle tulee mieleen vain se, että mies itsenään luonteineen kaikkineen aiheuttaa voimakkaan sisäisen tunnereaktion. Johtui se sitten hormoneista tai ihan mistä tahansa. Tunne on humalluttava. Läheistä sukua himon kanssa. Tai sitten minä en ymmärrä rakkaudesta mitään. Riippuu varmaan keneltä kysyy. Jokatapauksessa tunnereaktioni johtuu miehestä itsestään. Mielestäni nuo muut kuvaamani vaihtoehdot ykköskategoriassakin (eli sisäiset tunnereaktiot) ovat epäsuorasti mieheen liittyviä asioita (raha, ihannointi, hyväksyntä, turvallisuus, himo) eikä silloin ole kyse varsinaisesta rakkaudesta. Onko olemassa ehdotonta ja ehdollista rakkautta? Onko siis rakkaus tunne, jonka mies aiheuttaa sinussa (ehdotonta) vai onko se tunne, jonka aiheuttaa joku asia mitä mies voi tarjota sinulle (ehdollista)?
Myöntäisikö joku rakastuneensa mieheensä epäsuorasti/ehdollisesti? Nainen leimattaisiin heti. Se miksi ylipäätään pohdin tätä on se, että onko tuo leimaaminen oikein? Välillä tuntuu, että suhteet perustuvat nykyään kaikkeen muuhun kuin kuvailemaani puhtaaseen rakkauteen. Ollaan yhdessä lasten takia yms. Mitä jos sellaiset perinteiseen rakkauteen perustuvat suhteet ovatkin pieni vähemmistö? Rahan takia ollaan varmasti aika harvoin johtuen lähinnä jo siitäkin, ettei varakkaita ole kovin paljoa. Lisäksi suomalaisnaisia ei ole kasvatettu kotiäideiksi eikä yhteiskunta ole niin köyhä, että rahan takia olisi pakko mennä naimisiin. Rahaan rakastuminen tuomitaan yleisesti, mutta eivätkö kaikki muutkin noista puhtaasta rakkaudesta poikkeavista motiiveista ole yhtä tuomittavia, jos sille linjalle lähtee? Rahasta vain huudellaan enemmän ehkä sen takia, että se aiheuttaa kateutta. Tästä ei oikein puhuta ainakaan naisten kesken jostain syystä. Eikö kukaan muu mieti näitä asioita? Jokainen sanoo rakastavansa miestään, mutta tarkoittaako se samaa kaikille ihmisille? Minusta ei aina vaikuta siltä.
Mikähän mua vaivaa kun alan yhtäkkiä tällaisista hempeilemään? Syksyä rinnassa varmaan.