Toivottavasti tutkija Roope Tikkanen ei ole oikeassa. Hän sanoo väitöskirjassaan, että väkivaltaisuus on geeneissä ja suomalaisista puolet kantaa tätä geenimuotoa. Sinällään tieto ei yllätä. Mites ne tilastot nyt menikään? Joka tapauksessa muihin Pohjoismaihin verrattuna ainakaan naiset eivät Suomessa ole kuulemma ihan yhtä hyvässä turvassa kuin läntisissä naapurimaissa. Tosin voihan olla, etteivät muut maat eroa tässä asiassa sen kummemmin.

Kuulostaa jotenkin lohduttomalta, että johtuuko tämäkin nyt geeneistä. Ei siis toivoa siitä, että yhteiskunnan toimilla voitaisiin oikeasti radikaalisti puuttua tämän tyyppiseen rikollisuuteen. Tosin jos tarjoamme huonot edellytykset elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan, se varmasti lisää ongelmaa.  Tuo ajatus kuitenkin lisäksi muistuttaa inhottavasti Hitlerin ajattelumalleja. Samalla tulee kuitenkin mieleen, että oli ongelma mikä tahansa, on aina parempi tietää mistä se oikeasti johtuu. Jos ihmisluonnon pahimmat virheet tosiaan olisivat geeneistä kiinni, ne pitäisi kartoittaa ensitilassa ja kaikenlainen geenitutkimus sallia rajoituksitta samantien. Sehän olisi toisaalta niin paljon helpompaa kuin vuosikausien psykoterapia, joka ei välttämättä kuitenkaan edes toimi väkivaltarikollisilla. Jos jokin osa ei toimi, vaihdetaan se.
Miksi sitten puolet suomalaisista ei ole väkivaltaisia? Väkivaltaa on monenlaista. Oliko se peräti neljäsosa vai enemmänkin suomalaisnaisista, jotka ilmoittivat kokeneensa väkivaltaa jossain miessuhteessaan. Sitten on vielä nämä väkivallantekijä, jotka ei lyö, vaan hakkaa uhriaan kaikella muulla tavalla paitsi nyrkein. Sitä kutsutaan joskus henkiseksi väkivallaksi. Fyysisestä väkivallasta joutuu pahimmassa tapauksessa vankilaan, henkinen väkivalta on paljon salakavalampaa ja koska sitä saa jatkaa laillisesti vuosia, se voi olla vaarallisempaa. Miesten väkivaltaisuutta ihmetellään, mutta eivät naiset sen kummempia ole. Naisten väkivalta on vain erilaista. Mies hakkaa, jos joku uhkaa hänen heikkoa itsetuntoaan, nainen kiduttaa henkisesti samasta syystä.
Sanotaan, että tämä johtuu siitä, että itseään ”paremmat” on saatava lannistettua, että itse näyttäisi paremmalta ja tulisi itselle parempi olo, ettei pitäisi itseään niin huonona. Se on kuitenkin silmänlumetta, pelkkä laastari. Mitä hyötyä ihmiselle on pyöriä itseään ”huonompien” seurassa vain todetakseen kerta toisensa jälkeen, että tekisi asiat itse paremmin. Laastari peittää vain haavan, ei paranna sitä. Todellinen oppiminen ja kasvu ihmisenä tapahtuu silloin, kun on itseään ”parempien” ympäröimä ja pystyy huomioimaan omat virheensä ja puutteensa, kestää ne ja osaa käsitellä niitä ja pyrkii parempaan jos tarvetta on. Että tällanen saarna tänään…