Presidentti George ”dabljuu” Bushin aikana 32 000 amerikkalaista ilmoittautui vapaaehtoiseksi tappamaan Dabljuun. Tiedot löytyvät Siikret söörvisin tilastoista. Amerikkalaisten typeryydellä ei tunnetusti ole rajoja. Uusin todiste tästä on se, että kun vain 32 000 heistä olisi ollut valmis tappamaan Dabljuun isänmaansa puolesta, löytyy Obamalle tappajia moninkerroin. Ensimmäisellä presidenttikaudella heitä pitäisi kertyä noin 50 000 ja samanverran toiselle presidenttikaudelle, jos tahti jatkuu samana.

who-is-barack-obama.jpgpdaP31D1cpr9btvb4RMzxxv9o1_500.jpg

Obaman toinen presidenttikausi on lähes taattu, kun katselee sitä henkilöpalvontaa, jonka Obama on onnistunut nostattamaan. Samaan on aiemmin Valkoisessa talossa kyennyt vain Jacqueline Kennedy. Yleensäkin miesten on hankalaa hankkia itselleen samanlaista ihailua kuin naisten. Poikkeuksena tietysti kommunistimaiden johtajienpalvonta, mutta on muistettava, että se on propagandaa ja valtion sponsoroimaa, joten sitä ei voi verrata spontaanisti suurissa kansanryhmissä syntyvään ihailuun. Ääriesimerkkinä tästä ihailusta tietenkin prinsessa Diana. Älykkyys ei näy kuvissa ja jostain syystä pelkkä rintalihasten pullistelu ei riitä ansioksi miehille, joten mies kuin mies saa vetää pitkää päivää saadakseen massat polvilleen. Joillekin naisille riittää Chanelin puku tai suuret, surulliset silmät. Luonnollisesti musiikkia tai elokuvia tekemällä saa ”ansaittua” ihailua ”taiteelleen” ja jotkut onnistuvat keräämään suurenkin fanilauman. Jacqueline Kennedyn tai Dianan ”ansiot” eivät kuitenkaan perustu mihinkään taiteellisiin, tieteellisiin tai poliittisiin saavutuksiin. He ovat tyyli-ikoneita, mutta kannattajajoukkoon kuuluu miljoonittain ihmisiä, joille Jacquelinen Chanel-puku on yhdentekevä. Näiden naisten suuri saavutus oli alunperin se, että he menivät naimisiin. Diana teki paljon hyväntekeväisyyttä, mutta olisi saanut kansan polvilleen ilman sitäkin.

Ainoa miespuolinen tyyli-ikoni, joka yhtäkkiä tulee mieleen taitaa olla pin-up poika David Beckham. Hänelle ei kuitenkaan riitä se, että hän on ymmärtänyt mennä naimisiin ex-spaissarin kanssa. Hänen oli ensin potkittava palloa jonkin aikaa melko menestyksekkäästi. Ongelma taitaa olla se, että miehet ovat tylsännäköisiä ja maleksivat ympäriinsä parhaimmillaankin tylsissä mustissa puvuissaan.

 _44089563_mem_diana.jpgdavid_beckham.jpg

Naisen ei tarvitse olla kuin kaunis ja usein silloinkin riittää, että on kaunis omalla tavallaan ja tarpeeksi karismaattinen. Kyynisesti tekisi mieli todeta, että Obaman suurin saavutus on se, että hän on tummaihoinen. Ja Beckhamin suuri saavutus taas se, että hän on niin suuri, ainakin jos Victoria Beckhamia on uskominen. Ehkä naisilla ei sitten kuitenkaan ole sen helpompaa. Pelkkä hameen vetäminen niskaan riittää keräämään miljoonittain faneja. Tämän tietää Beckhamkin. Pallon potkimiseen vaaditaan kuulemma jotain taitoja, mutta jos olet katsonut yhtään jaksoa Huippumalli haussa –ohjelmasta, tiedät, ettei korkokengillä kävelykään mitään ruusuilla tanssimista ole. Lahjattomimmilta opetteluun menee vuosikausia ennenkuin heitä voi päästää maailmanmestaruustason kentille eli Pariisin catwalkeille keikaroimaan Gaultierin luomuksissa. Osa ei koskaan opi hallitsemaan noita pelättyjä  10 sentin korkoja.

 

brad-pitt-and-angelina-jolie1.jpg

Mitä yhteistä on Barack Obamalla ja Jacqueline Kennedyllä? Tai Dianalla ja David Beckhamilla? He ovat kaikki valokuvauksellisia ja puhuvat/puhuivat hyvin vähän julkisesti. Mystiikka säilyy. Sopii myös eräille muille julkkiksille. Dalbjuun ongelma oli se, että hän puhui aivan liikaa. Obamakin varmasti puhuu virkansa puolesta, mutta ei se ketään kiinnosta, koska hän ei puhu typeriä tai joudu puolustelemaan syrjähyppyjään. Politiikka on tylsää. Obama pystyykin puhumaan koko virkakautensa läpi ilman, että saa ääntään kuuluviin. Ellei hän sitten satu haukkumaan Putinia, mutta silloinkin saa vain aplodit. Sen jälkeen tyydymme vain katselemaan kuvia hänestä kunnes hän nöyryyttää jotain muuta vihattua poliitikkoa.