Joskus elämä on hetken verran täydellistä. Näihin hetkiin saattaa lukeutua muistoja siitä, kuinka musiikkitaivaan kirkkain tähti hymyilee rennosti ja karismaattisesti samalla kun vetää parhaimman keikan mitä olet koskaan nähnyt ja esittää parhaimmat lempibiisisi. Lavalla keimailee DVD:ltä tuttu Madonna, jonka jokainen ilme, jokainen liike on suoraan Blonde Ambition kiertueelta tuttu. Se VHS kulutettiin loppuun kunnes tv:stä näkyi enää väsynyttä kohinaa. Ja olen valmis julistamaan tämän parhaaksi kiertueeksi sen jälkeen. Voi Pyhä Äiti minkä teit!

Madonnan jälkeinen krapula on ehkä suurinta tuskaa. Hän ei luvannut tulla takaisin. Ehkä parempikin, ettei seuraavaa tapaamista sovittu ihan heti nurkan taa. Kuskasin kaikki rahani Huuto.netiin ja seuraavaa keikkaa varten pitää antaa pankkitilin vähän lepuutella hermojaan.

Tätä krapulaa kuvaa ehkä parhaiten se, etten pysty edes keikkaa sanoin kuvailemaan. Siinä se seisoi, siinä se tanssi. Olivatko muut tanssijat hyviä? Entä show? En tiedä. Lavallahan oli Madonna, joten kaikki muu tuntuu merkityksettömältä. Entä puvustus? Koreografiat? Ketä kiinnostaa. Siinä seisoo Madonna. Ja koska minä en väentungoksessa pääse polvilleni, hän polvistuu eteeni ja hymyilee. Niin, juuri minun eteeni. Samaa mieltä on tietenkin muutama sata muuta. Mitä sitten.

Sitä en tule koskaan ymmärtämään miten valokuvaajat saavat siitä Jumalattaresta niin huonoja kuvia. Perfetto! Enkä sitä miten tv-esiintymisten äänentoisto saa joskus samaisen Jumalattaren äänen kuulostamaan epäilyttävän heikkolaatuiselta. Molto bene!

Vuosikymmenien ura ei ole mikään ihme. Se ei ole sattuman kauppaa. Se ei ole äärettömän kunnianhimon tuotos. Se on silkkaa raakaa lahjakkuutta, karismaa ja kykyä. Positiivit ja komparatiivit voidaan heittää suosista romukoppaan. Madonna on ostanut vain superlatiiveja ja vei ne kaikki. Muita ”diivoja” voi pyytää ystävällisesti ostamaan vokaalin.

Madonna, your divine sugar is Rawest, Stickiest & Sweetest.

 

 

Blonde ambition tour