Jokakesäinen ahdistelijani on palannut. Kesäpäivä on kauneimmillaan ja olen hetki hetkeltä vajoamassa syvemmälle päiväunelmissani. Kevään tuoksu on ilmassa, lintujen kaino viserrys saattelee hymysuin minua päivässäni eteenpäin. Sitten se tapahtuu taas. Olenko joutunut keskelle painajaista? Se seuraa kaikkialle minne menenkin. En pysty pakenemaan sen kutsua. Voin sulkea silmäni, mutta kuulen sen silti. Itkujen itku! Sen möly rikkoo autuaan rauhani. Hetken hiljaisuus ja ehdin jo toivoa. Mutta ei. Se vain jatkuu ja jatkuu. Sen tunnussävel on yhtä korvia hivelevä kuin Nokian tunnussoittoääni. Mistä se tietää missä taas olen? Miten se on onnistunut löytämään tiensä syvimpään korpeenkin minne olen sitä paennut. Jäätelöauto! Jätät mut rauhaan. Kotijäätelö on tästä lähtien pannassa, ikuisessa boikotissa. Jos mulla olisi yhtään selkärankaa ja itsekuria, lopettaisin kokonaan jäätelön syönnin.