Museoissa ja kaikenmaailman historiallisissa kohteissa pyöriessä tuli mieleen, että jääkö minulta jälkeeni mitään sellaista arvokasta, jota jälkipolvet haluaisivat mennä museoon ihailemaan. Katsahdin kämpässäni ympärilleni: Ikea, Masku, Ikea, Iittala, Arabia. Ei taida jäädä. Helsingissä kun katselee uusia parin viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettuja taloja, tulee mieleen, tuleeko joku vuosikymmenten päästä tänne ihailemaan suomalaista arkkitehtuuria. Ei taida tulla. Itseasiassa se taistelu on hävitty jo paljon aiemmin. Sotien jälkeen tänne on rakennettu pelkkää tylsistyttävää, harmaata massaa.

Tuijotin viimeksi museossa ollessani kaunista kivistä kylpyammetta. Kuinkahan kauan menee ennen kuin joku pitää suihkukaappiani yhtenä maailman suurimmista ihmeistä.? Arvelisin, että pari vuosituhatta saattaa vierähtää ainakin. Silloinkin ihmettelijä luultavasti miettii vain sitä, miten me apina-aivot koskaan saimme rakennettua tuollaisen vekottimen. Sitten he antavat meille, omille esi-isilleen, kehuja kuin pikkulapselle siitä, että olemme osanneet keksiä muovin. Yksi ryhmä turisteja naureskelee Microsoftille varatussa nurkassa ja kotiin päästyään kertoo kuinka mahdottomia meidän tietokoneet oli.

Meiltä jää kuitenkin jotain ehkä arvokkaampaa kuin omien esi-isiemme esineet. Yksi asia mitä heiltä ei paljoa meille jäänyt ovat sanat. Varsinkin jos puhutaan tavallisen kansan mielipiteistä ja ajatuksista. Kirjalliset lähteet, joita meille on jäänyt esi-isistämme, ovat pääasiassa uskonnollisia, filosofisia ja muita säilyttämisen arvoisia mestariteoksia. Muutama ihastuttava yllätys löytyy kuten jotkut reseptit. Elämänkerrat kertovat eliitistä. Toista se on blogien aikakaudella. Toisaalta kun ei näitä jaksa lukea tänä päivänäkään niin kuka jaksaa tulevaisuudessa kiinnostua murrosikäisen syysmasennuksesta? Me jätämme netin välityksellä itsestämme kirjallista informaatiota sellaisia määriä, ettei yksikään arkeologian laitos pysty niitä kaikkia tulevaisuudessa tutkimaan. Olemme ehkä kuitenkin samalla mielenkiintoisempia kuin esi-isämme juuri sanojemme takia. Kumpi on mielenkiintoisempi? Minä vai suihkukaappini? Asiasta voidaan tietysti kiistellä.

Tulevaisuuden arkeologeille haluaisin todeta, etteivät nettiin kirjoitellut viestit edusta koko totuutta. Olettaen siis, että joku näistä arkeologeista on vaivautunut opiskelemaan muinaissuomea. Itseasiassa nettikirjoittelu vääristää kuvaa yhteiskunnastamme melkoisesti puhuttaessa yksityishenkilöiden jälkeensä jättämistä viesteistä. Ahkerin nettikirjoittelija edustaa melko pientä, tyytymätöntä osaa kansasta. Lisäksi vastustajat ilmaisevat herkemmin mielipiteensä kuin puolustajat. Mitä järkeä on jättää viesti, jonka sisältö on käytännössä katsoen sama kuin edeltäväkin. Vastustaja taas kirjoittaa kiivaasti ja usein. Negatiivisuus nousee esille enemmän. Minua saa lainata tutkielmaa varten ja muiden ristiriitaisten todisteiden noustessa esiin kehotan tutkijaa perehtymään eroavaisuuksiin nettikirjoittelijoiden ilmoittamiin käyttäytymismalleihin verrattuna aikanamme tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin keskivertokansalaisen käyttäytymisestä.

Varmuuden vuoksi on pakko lisätä, että jos hyvä lapsenlapsenapsenlapsenapsenlapsenapsenlapsenapsenlapseni olet jotenkin onnistunut arkeologisissa ”kaivauksissa” löytämään tämän viestin, anna anteeksi se vuoden 2053 juttu.

Toivoo

Mummi 19.6.2009 jkr

ja hyvää juhannusta*!

 

 

 

 

 

 

*Juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, jota vietettiin kesäkuussa (vuoden kuudes kuukausi) kesäpäivänseisauksen lähellä pohjoisilla leveysasteilla, missä aurinko ei yhden yön aikana laske lainkaan tai yö on muuten lyhyt ja valoisa. Ilmeisesti esi-isämme ovat viettäneet juhannusta niin ihmisten, kuin peltojen ja karjankin hedelmällisyyden lisäämiseksi. 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen juhlaa vietetään, kuten voit muista lähteistä todeta(poliisiraportit, tuomioistuinten asiakirjat yms.), edelleenkin ainakin ihmisten hedelmällisyyden lisäämiseksi lähinnä baareissa, festareilla (slangisana, joka viittaa suureen rock- ja pop-musiikkitapahtumaan) ja kesämökeillä. Muita tunnusmerkkejä ovat mm. runsas alkoholin käyttö, joista suosituimmat olivat olut (puhekielessä kalja), joka valmistettiin lähinnä ohrasta sekä vodka (väritön, alkoholipitoisuudeltaan olutta huomattavasti voimakkaampi viina), jota usein sekoitettiin johonkin alkoholittomaan nesteeseen kuten mehu. Lopputuloksena syntyi ns. coctail (kts. sanakirja, Yhdysvallat 1900-luku).