Viime laman loppupuolella Paavo Lipponen lanseerasi tehokkaasti kansalaisille uuden pelonaiheen. Työttömyysluvut olivat edelleen korkealla, mutta Lipponen onnistui vakuuttamaan kansan siitä, että todellinen talouden uhkakuva on työvoimapula. Maassa, jossa edes kovan taloudellisen nousukauden aikana ei päästä täystyöllisyyteen, on tämä melkoinen saavutus. Keskustelu saikin melkein tragikoomisia piirteitä, kun perusduunari vaati poliitikoilta vastausta siitä, mitä he aikovat tehdä työttömyyden poistamiseksi ja sai vastaukseksi selostuksen siitä, miten Suomi aikoo tulevaisuudessa raahata maahan laivalasteittain ulkomaalaisia töihin. Koska perusduunarit tutkimusten mukaan ovat kansalaisista eniten taipuvaisia rasismiin, ja koska ulkomaalainen tarkoittaa rasistille neekeriä, tukki perusduunari nopeasti suunsa, korkkasi kossupullon ja jäi haulikon kanssa olohuoneen nurkkaan odottamaan mutakuonojen maihinnousua. Upouusi, entistä parempi lama on taas täällä lämmittämässä sydämiämme. Nousukauden aikaan ongelmistaan saattoi syyttää vain itseään, äitiään, naapuria tai poliitikkoja. Pahoinvoivat kansalaiset ovatkin miettineet viimeiset kymmenen vuotta, mikä mättää ja miksi. Nyt he voivat huokaista helpotuksesta, sillä vastaus on se sama vanha eli pakolaiset.

Työvoimapulaa ei sitten koskaan tullut. Poliitikot ehtivät kuitenkin muotoilla uudelleen Lipposen työvoimapulakuplan ennen kuin oli liian myöhäistä. Näin syntyi käsite eläkepommi. Eläkepommi on huomattavasti parempi käsite kuin työvoimapula. Eläkepommi nimittäin lupailee töitä ihan tavallisille suomalaisille, perusduunareillekin. Eläkepommilla on nyt ratsastettu yhden nousukauden yli ja kohta laukataan laman läpi parempaa tulevaisuutta lupaillen. Mitä jos ei eläkepommia tulekaan? Työttömyys luvattiin puolittaa, mikä kylläkin tapahtui, muttei poliitikkojen toimenpiteiden johdosta vaan USA:n talouskasvun takia. Luvattiin, että tulee työvoimapula. Sitä ei ole näkynyt. Nyt lupaillaan eläkepommia. 12-tuntisia päiviä työpaikallaan raatavat sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lapset tekevät nyt lapsia (onneksi huomattavasti maltillisemmin kuin isovanhempansa). He maksavat pois 60-vuotista asuntolainaansa ja pelkäävät saavansa kaikesta syövän, kiitos ruotsalaisten lääketieteentutkijoiden. Ainoa valo tunnelin päässä on se, että 12-tuntisia päiviä teettävä orjapiiskuri lupailee jäädä eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Valitettavasti tuo kymmenen vuoden aikaraja ei tule yhtään lähemmäksi. Joka vuosi, vuosi toisensa jälkeen, on se aina vain kymmenen vuotta. Olo on kuin Prinssi Charlesilla. Jos vuosikymmen aikayksikkönä pitenee enää yhtään, olen itse eläkkeellä, tai ainakin eläkekunnossa, ennen kuin äityliiniä alkaa bingolaput kiinnostaa.

Hätähousut eivät ole huolissaan vain työvoiman riittämisestä eläkepommin myötä vaan myös tärkeän osaamisen katoamisesta organisaatiosta. Kädentaitoja vaativissa ammateissa tällainen huolenaihe saattaakin olla aiheellinen, mutta kun suuret ikäluokat alkavat mesota esimerkiksi johtamisosaamisen katoamisesta, saattavat suurten ikäluokkien lapset tukehtua aamukahviinsa. Suurten ikäluokkien megalomania lähestyy huippuaan. Ennen kuin aletaan huolehtia tärkeän osaamisen siirtämisestä organisaatiossa nuoremmille työntekijöille, pitäisi varmistaa, että siirrettävä osaaminen on sen tasoista, että sitä kannattaa siirtää. Suurten ikäluokkien pölyttyneet johtamiskäsitykset joutavatkin romukoppaan ja organisaatioiden tulisi pikemminkin suojella nuorempia työntekijöitä kaikenlaiselta ”osaamisen” siirtämiseltä näiltä osin. Suurten ikäluokkien lapset hyräilevät jo toimiston käytävillä amerikkalaislaulun sanoja: ”Anything you can do, I can do better. I can do anything, better than you”.  Jokainen isä ja äiti tietää sen viiltävän tuskan, jota tuntee rinnassaan, kun lapsi sanoo osaavansa polkea ihan itse ilman apupyöriä. Se päivä kuitenkin koittaa ja siihen on vain osattava asennoitua. Eläkepommia lehtereillä odottelevat huokaisivatkin kauhusta, kun Vanhanen ajattelemattomuuttaan alkoi ehdotella eläkeiän nostamista. Me kansakunnan Lapset kun olemme asennoituneet odottamaan sen kymmenen vuotta, minkä jälkeen työnjako on selvä. Osa meistä siivoaa suurten ikäluokkien kakkavaippoja ja osa siivoaa kaiken sen tuhon mitä kyseiset ikäluokat ovat siihen mennessä ehtineet aiheuttaa. Näin korkean työttömyyden aikaan olisikin viisainta laskea eläkeikää joillain vuosilla. Ehdotan kymmentä vuotta. Tällä tavalla saisimme nuoret töihin ja urakka voisi alkaa. Seuraavan nousukauden aikana, jos työvoimapula iskisi, kävisimme sitten oikeasti hakemassa pari laivalastillista eestiläisiä tänne töihin. He ovat kuulemma ahkeria. Rasistienkaan ei tarvitsisi tätä enää silloin pelätä, sillä rasistit ovat tunnetusti nuoria miehiä ja suurten ikäluokkien miehiä. Suurten ikäluokkien miehet asuisivat silloin Espanjassa tai vanhuudenhöperöisinä kakkavaipoissaan hoitaja Natashan hoivassa. Nuoret rasistimiehet taas ehtisivät kasvaa aikuisiksi ennen seuraavaa nousukautta.

Toimistoissa painetaan nousevista työttömyysluvuista huolimatta 12-tuntisia päiviä ikään kuin maassa olisi vallinnut työvoimapula 90-luvulta lähtien. Oletko tullut miettineeksi miltä työllisyysluvut näyttäisivät, jos työntekijät noudattaisivat työaikalakeja ja tekisivät 8-tuntisia päiviä? Tuo ylimääräinen 4 tuntia on puolet varsinaisesta työajasta. Sadan hengen yrityksessä työskentelisi siis tälläkin hetkellä puolet  enemmän suomalaisia elleivät ahneet suomalaiset työntekijät tekisi liian pitkää päivää. Suomalaiset vievät työt suomalaisilta. Muista siis vahtia naapuriasi. Jos huomaat hänen tekevän yli kahdeksantuntista päivää, käske hänen painua takaisin sinne mistä tulikin.