Olen päättänyt ryhtyä moniavioisuuden kannattajaksi osittain siksi, että on jokaisen ihmisen oma asia kenen kaikkien kanssa aviovuoteensa jakaa, mutta pääasiassa siksi, että haluan ottaa useamman aviomiehen. Muslimien moniavioisuus säätää, että mies saa ottaa niin monta vaimoa kuin pystyy elättämään, mutta kohtuuden nimissä tulisi aviovaimojen määrä pitää korkeintaan neljässä. Onneksi en ole muslimi. Haluan aviomiehen jokaiselle viikonpäivälle. Maanantaina voisin ottaa rentouttavan jalkahieronnan maanantaimieheltäni, tiistaina tiistaimieheni kokkaisi minulle lempiruokaani, keskiviikkona menisin kuntosalille kolmannen aviomieheni kanssa, joka sattuu olemaan personal trainer. Torstaina relaisin tumman ja tulisen neljännen aviomieheni kanssa ja perjantaina leffaan suloisen pisamakasvoisen nuorimman mieheni kanssa. Lauantaina ottaisin pyöritykseen komean, vaalean viikinkini ja sunnuntaina veisin seitsemännen aviomieheni vanhempieni luo syömään. Miksi? Koska aviomies nro seitsemän on heistä älykkäin, huomaavaisin ja keskustelutaitoisin. Kolmonen on silmänruokaa ja nelonen on hyvä sängyssä. Olisin myös hyvin moderni aviovaimo ja antaisin kaikkien miesteni käydä töissä. Kaikkien paitsi yhden, jonka kuuluu jäädä kotiin pitämään minulle seuraa päivisin. Luulen, että se olisi perjantaipoikani. Hän on niin hiljainen, rauhallinen ja tottelevainen. Itse jäisin uhrautuvasti kotiin.  Pystyisin varmasti elämään vain kuuden miehen palkkatuloillakin.

Kaikki varmasti toimisi hyvin kunhan innokkaat aviomieheni jaksaisivat odottaa vuoroaan. Ainoa ongelma, mitä en ole saanut ratkaistua on, miten saisin seitsemän miestä menemään kanssani naimisiin? Vastaus löytynee muslimimaista. Jos ei hyvällä niin sitten väkisin. Homma ei taitaisi toimia ilman pakkoavioliittoja. Miehet pitäisi valmistaa hellan ääreen pikkupojista lähtien ja varmistaa, että he tietävät , että isona heistä tulee jonkun naisen kolmas  aviomies. Miehen kuuluu siis mennä naimisiin sen naisen kanssa, jonka äiti valitsee. Heitä olisi varmasti helpointa hallita nuorempana eli avioliitot olisi hyvä solmia hyvissä ajoin teini-iässä. Toinen ongelma olisi sitten miesten pitäminen kurissa. Yksi hyvä keino olisi tietenkin estää työnteko ja varmistaa, etteivät he voi lähteä, koska heillä ei ole rahaa ja koska eivät saisi lastensa huoltajuutta. Edellistä keinoa käytetään muslimimaissa jo suurella menestyksellä naisten kohdalla ja jälkimmäinen taas on yleisessä käytössä Suomessa. Suureksi harmikseni huomasin, etten millään saa hankittua ja pidettyä seitsemää aviomiestä ilman jonkinlaista sortoa ja alistamista. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, etten millään pystyisi organisoimaan tätä sortoa ilman apuvoimia. Siihen työhön pitäisi valjastaa koko yhteiskunta. Naisten pitäisi pitää yhtä ja kasvattaa poikansa pienestä pitäen rooliinsa. Muut esimerkiksi television kautta saadut vaikutteet muista kulttuureista pitäisi eliminoida. Tämä kaikki kuulostaa muuten hyvältä, mutta se ei onnistu, koska naiset eivät koskaan tulisi keskenään toimeen niin kauaa, että saisivat alistettua miehet.